Treeniä, treeniä..

Viimeiset pari päivää ovat olleet nyt niin järjettömän kesäiset, että on tuntunut ihan heinäkuulta. Heppoja on pesty ja kärpäsiä huidottu ja tänään Remingtoniin iski jo kiinni ensimmäinen paarmakin.
Molemmat hepat ovat nyt olleet kilttejä ja ahkeria. Remington on nyt joutunut kunnolla töihin ja siitä on alkanut kuoriutumaan aikamoisen ahkera. Kokoamisaste laukassa on nyt jo todella hyvä, saan sen koottua niin hyväksi, että pystytään tekemään jopa laukkaväistöjä, eikä todellakaan mitään loivia, vaan saan sen tekemään kunnollista sivuttaisaskelta.
Nyt taas muistan miksi tuo hevonen on minulle alkujaan tullut ja miksi sen eteen on tehty niin paljon, se on vain niin hirveän ahkera, vaikkei rakenteensa puolesta olekaan mikään kouluhevonen. Se yrittää niin täysillä, ettei sitä selästä käsin edes huomaa, että se vie itsensä omille rajoilleen. Tänään varsinkin pääsin oikeasti nauttimaan sen käsittämättömästä ratsastettavuudesta. Nyt parin päivän kurinpalautuksen jälkeen se ei kyttäile tai pukittele tai auo suutaan edes alussa, joten kyllä sen vaan huomaa, että sen pää tarvitsee töitä.
Näiden neljän kunnon treenipäivän jälkeen on kyllä ihan selvä, että Remingtonin kunto alkaa vähitellen kohoamaan normaaliksi. Sen kroppakin alkaa normalisoitumaan ja se jaksaa kantaa itsensä jo paljon paremmin. En vaan voi hehkuttaa Remingtonia tarpeeksi, sen luonne on kyllä ihan täysi kymppi.
Jätin satulan alta lampaankarvankin pois, kun satula istuu nyt taas hyvin, nyt selkäranka ei enää paista ihan niin hurjasti läpi. Pari kuukautta sitten kun ei olisi tullut mieleenkään heittää paljaaseen selkään satulaa, nyt tilanne alkaa näyttää jo varsin hyvältä.

Dessien kanssa ollaan nyt myös ahkeroitu oikein kunnolla. Sen oikea takanen on nyt ollut vähän turvonnut, mutta turvotus lähtee liikutuksella kokonaan. Eläinlääkäri oli minun kanssani samaa mieltä, että katselen nyt vielä pari päivää ja jätän maissin nyt kokonaan pois ruokinnasta, niin näkee, että onko sillä vaikutusta. Hassua on kyllä, että vain yksi jalka tuollalailla turpoilee, mutta se ei tosiaan ole lämmin, Dessie ei aro sitä ja liikkeetkin ovat täysin puhtaat. Eläinlääkärin mielipiteen mukaisesti jään nyt tarkkailemaan tilannetta, liikutan joka päivä kunnolla ja kylmäilen jalkoja hyvin.

Toissapäivänä juoksutin Dessien ja pistin juoksutusuralle maapuomin ja kavaletin. Alussa Dessie vähän ihmetteli, mutta innostui sitten oikein kunnolla ja rupesi oikein vetämään kavaletille. Alussa pidin kavaletin pikkuisen matalampana, mutta kun kerta Dessie meni nätisti yli niin korotin sitä ja kappas vain, Dessie hyppi nätisti yli. Se kyllä vähän kuumui ja innostui ehkä vähän liikaa, mutta ei pukitellut tai muutenkaan hölmöillyt. Aika pitkän aikaa laukkautin sitä molemmissa suunnissa kavaletin yli ja lopuksi huomasin, kuinka se rupesi antamaan myöten selästä. Hyppääminen tekisi siis sillekin hyvää, mutta aloitan nyt ihan pienillä harjoituksilla ensin maasta käsin ja vähitellen nostan vaatimustasoa. Voisin nimittäin kuvitella, että Dessie tulee kuumumaan aikalailla hypätessä, joten haluan sille ensin vähän varmuutta, ennen kuin rupean sen kanssa enemmän räpeltämään. Aikaahan meillä on, joten en todellakaan kiirehdi aloittamaan hyppäämistä, ennen kuin olen itse varmempi.

Ostin Dessielle rintaremmimartingaalin, jota olen nyt parin päivän ajan kokeillut. Jotenkin martingaali antaa minulla pikkuisen varmuutta, vaikka ei sitä oikeasti edes tarvittaisi. Näyttäähän se tietysti koulusatulan kanssa vähän hassulta, mutta jos se kerta antaa minulle edes hiukan varmuutta, niin mikäpä siinä. Olen aika skeptinen apuohjien kanssa, vaikka esimerkiksi goguen kanssa saatiin Dessien kanssa kyllä paljon aikaiseksi, mutta pidemmäksi ajaksi en sellaista käyttöön halua. Martingaali on tietysti eri asia, sillä sen vaikutus on niin lyhytaikainen jos sitä edes tarvitaan.
Tänään laukattiin Dessien kanssa oikein pitkät laukkapätkät, vaikka ilma olikin ihan järjettömän kuuma. Kuuma ilma ja laukkailu saivat kyllä Dessien lihakset hyvin auki. Oltiin molemmat ihan läpimärkiä hiestä ja lopussa oltiin kyllä molemmat ihan poikki ja tyytyväisiä. Yleensä annan Dessien lopussa ravata pitkin ohjin omaa tahtiaan kunnolla eteen, mutta tänään loppuravit olivat kyllä todella rauhalliset. Taisi olla nyt ensimmäinen kerta, että sain Dessien pöllöilyenergiatkin käytettyä.

Ratsastuksen jälkeen pesin Dessien ihan shampoolla ja jätin sen kuivattelemaan aurinkoon. Huomasi, että se oli aika poikki, kun se ei viitsinyt hölmöillä, vaan seisoi todella nätisti ja katseli kiinnostuneena ympärilleen, vaikka istuinkin vähän kauempana siitä. Dessie tuli ihanan puhtaaksi, olenkin jo ikuisuuden unelmoinut sen pesemisestä, sillä se on kyllä ollut koko ajan hirveän pölyinen ja oikeasti likainen. Olen vain pesemisen kanssa aika varovainen, sillä Dessien karsina on nyt yötä päivää auki, enkä tietystikään halua, että se tulee kipeäksi. Sain sen kyllä tänään auringossa ihan hetkessä kuivaksi, sillä lämpöasteita oli 28 ja illalla yhdeksän aikoihin edelleen 20, joten ei kyllä ainakaan tänään tarvinnut pelätä kylmettymistä.

Tajusin tänään, etten ole kahteen viikkoon ollut valmennuksessa Dessien kanssa, jotenkin aika menee niin nopeasti, etten ole asiaa huomioinut ollenkaan. Lauantaina päästään onneksi Sabsin kouluvalmennukseen, jännittää kyllä, että mitäs hän sanoo Dessien kehityksestä. Viimekerrasta kun on vierähtänyt jo yli kuukaus ja juuri tämän reilun kuukauden aikana on tapahtunut sen verran paljon. On kyllä hyvä, että juuri lauantaina Dessie pääsee kunnolla töihin, kun en sunnuntaina tule luultavasti pääsemään ollenkaan tallille.
Meilläpäin järjestetään maraton ja asun sopivasti niin, etten pääse autolla liikenteeseen koko päivänä, sillä tie on suljettu 04-23. Jos minulla olisi edes pyörä ajettavassa kunnossa.. No, eipä kai yksi täysin nellitön päivä heppoja paljoa haittaa, mutta eriasia on, että mitä ihmettä minä muuten oikein teen sunnuntaina.. Sunnuntai on aina pyhitetty hepoille (no, mikäpä päivä ei olisi..), enkä edes muista, milloin olisin viimeksi sunnuntaina tehnyt yhtään mitään muuta. Itävallassa sunnuntait ovat kyllä muutenkin niin kuolleita, ettei täällä kyllä sen puoleen olekaan oikein muuta tekemistä..

Tähän loppuun vielä kuvia muiden estevalmennuksista. On se kyllä kiva, että pystyy hyppäämään ulkona, niin kuvien laatukin lähtee tästä taas nousemaan. Pitää vaan taas totutella siihen, että valoa kyllä riittää..