Naapuristressiä

Nyt ei kyllä naurata enää ollenkaan Dessien karsinanaapurin tylsyystouhut. Dessieltä puuttuu nenästä pala ja varsinkin vasemmalla puolella kroppaa on ihan hirveitä puremisjälkiä, kaula on aivan karsean näköinen. Nenän haavasta revin eilen ruven irti, sillä ruven alla oli mätää. Yritin putsata sitä ja aika hyvin Dessie antoi minun koskea siihen, mutta desinfiointi meni varsin vaikeaksi. Sain sen kyllä ihan hyvin putsattua ja laitoin päälle jotakin tallinomistajalta saamaani pulveria, jonka pitäisi auttaa varsin hyvin. Tänään haavat olivat jo todella hyvin kiinni, eikä mädästä ollut onneksi enää jälkeäkään.

Tiedän, ettei Dessiekään ole täydellinen, eikä varmastikaan kiltein naapuri, mutta nyt naapuriruunan ärsyttävyys olla jo sellaisella tasolla, että tekisi mieli ampua koko otus. Se tosiaan ärsyttää Dessietä, se tökkii sitä niin kauan, kunnes Dessie reagoi ja nappaa lopuksi kiinni ihosta, yleensä se saa napattua karvatupon mukaansa, mutta nyt viime päivinä saa se jo napattua ihostakin palasia. Se sai myös tuhottua Dessien Bucasin loimen.

Olen lopullisen kyllästynyt siihen, että minun hevoseni joutuu kärsimään naapurihevosen omistajan tyhmyydestä. Naapuri on hervottoman kokoinen norsu, säkää löytyy yli 180 senttiä, se on liian laiha, täysin lihakseton ja kiero, kuin korkkiruuvi. Sen omistaja ei liikuta sitä tarpeeksi, jos ollenkaan. 15 minuutin "liikutus" on hänen mielestään sopiva. No, voitte kuvitella miten raivostuttavaksi hevonen tulee, kun sen kanssa ei tehdä mitään, se ei pääse tarhailemaan ja se on vielä kaiken lisäksi harvinaislaatuisen tyhmä eläin.

Olen nyt viikon sisällä kertonut naapurin omistajalle pariin otteeseen, että hänen yksinkertaisesti täytyy antaa hevoselleen ajateltavaa. Omistaja sanoo aina vain, että kyllähän hän yrittää. Hän kuulemma itse jaksaisi ratsastaa, mutta hevonen ei jaksa mennä. Asia taitaa olla todellisuudessa vähän toisin päin... On todella turhauttavaa, kun joutuu aikuiselle ihmiselle kertomaan, että alle puolen tunnin liikutuksesta (alku- ja loppukäynteineen!) ei ole mitään hyötyä.

Olen nyt muutaman kerran jutellut tallinomistajien kanssa tilanteesta ja olemme nyt yrittäneet saada naapurin omistajaa ymmärtämään, ettei tilanne voi enää jatkua tälläisenä. Hän ei vain yksinkertaisesti ymmärrä. Kyseessä on vähän yksinkertaisempi tätihenkilö ja hänen vilpitön kiltteytensä vaikeuttaa asiaa, sillä emme tarkoita pahalla vaan yritämme saada hänet pitämään hevostaan vähän hevosystävällisemmällä tavalla..

Nyt hätävaihtoehto numero yksi on se, että naapurin paddockin ovi laitetaan kiinni. Naapurin kannalta se on tietysti todella huono vaihtoehto, mutta jollakin tavalla naapurinorsun omistaja on pakko saada heräämään. Tänään naapurin paddock oli kiinni iltapäivään saakka ja se oli oikein hyvä vaihtoehto. Dessie sai olla rauhassa. Suurin ongelma onkin juuri päivisin, kun molemmat ovat ulkona. Dessie jää yleensä karsinaan iltapäiväheinien jälkeen eli joskus puoli viiden aikoihin, joten sen jälkeen naapurin voi rauhassa päästää ulos, kun se ei voi Dessietä enää ärsyttää.

Huh, päivän valitussaldo on täytetty ja nyt pääsenkin kertomaan, kuinka kiltti Dessie olikaan eilen ja tänään. Eilen ennen kuin Sabsi rupesi pitämään tuntia Nooralle ja Dessielle, hän halusi hetken ajan vain katsella heidän menoaan. Muutaman minuutin ajan hän vain katseli ja sitten he rupesivat hommiin. He tekivät pääty-ympyrällä ravi-käynti-siirtymisiä ja keskittyivät siihen, että Dessie kuuntelee ja että Noora antaa tarkempia apuja, jotta Dessie ylipäätänsä tietää mitä kuunnella. Dessie veti pää taivaissa, mutta sen tahti oli hyvä ja mitä tarkemmin Noora ratsasti, sitä rennommaksi Dessie tuli. Lopussa he ottivat laukkapätkät molempiin suuntiin ja oli muuten kiva katsoa, kun Dessie oli todella hyvä.

Käytiin vielä tunnin jälkeen tekemässä maastolenkki, niin, että Noora oli selässä ja minä kävelin vieressä. Muutamassa kohdassa Dessie jäi paikoilleen, eikä Noora saanut sitä eteenpäin, joten jouduin pätkittäin taluttamaan. Saatiin ainakin Dessien kanssa (siis minä ja Dessie ;) ) kunnon takaosatreenit, kun käveltiin meidän mäkisessä maastossa puolisen tunnin lenkki.

Tänään lähdin heti alusta saakka ratsastamaan Sabsin neuvot mielessä eli kädet tarpeeksi edessä ja ylhäällä. Heh, oikein nauratti, miten helppoa ratsastus olikaan. Dessie meni todella kivasti, ei tarvinnut vääntää tai kääntää tai tehdä oikein mitään muutakaan, kuhan vain pidin ne kädet tarpeeksi edessä. Mentiin paljon ravia ja tehtiin vain ihan pienet laukkapätkät. Dessie meni rennosti ja mielellään ja tuntui ihan todella hyvältä. Se oli todella tasainen ja fiilis oli todella hyvä. Nyt täytyy ruveta pitämään ne kädet aina ylhäällä!

<3 !!

Sabsin valmennus

Valmennuksesta selvitty ja oikein hyvillä mielin. Keskityimme suoruuteen ja rehelliseen menemiseen. Dessie oli alussa ihan kamala vänkyrä, kun ei ole liikkunut kahteen päivään kunnolla (to ratsastin vain pikaisesti). Jouduin odottelemaan Sabsia puoli tuntia, joten meidän alkuveryttelyt venähtivät aika pitkiksi. Tehtiin Sabsin kanssa sitten vain puoli tuntia hommia ja koko ajan vain kevyessä ravissa. Lopetettiin, kun fiilis oli hyvä ja Dessie oli mennyt tarpeeksi pitkän ajan tasaisesti.

Kyllä se hevonenkin rupeaa toimimaan, kun joku on muistuttamassa esimerkiksi käsieni asennosta.. Dessie toimii kuin itsestään, kunhan pidän kädet ylhäällä ja tarpeeksi edessä. Kun itse jännityn, pidän käteni aina melkein etukaaressa kiinni ja siitä sitten Dessiekin tietysti jännittyy vielä enemmän..

Saatiin tänään kyllä jopa Sabsinkin mielestä oikein hyviä pätkiä aikaiseksi. Tahti säilyi kivana ja hetkittäin tuli kyllä oikein todella hyvä fiilis. Juuri tälläisen valmennuksen tarvitsinkin, jotta muistan taas katsoa vähän enemmän itseänikin. Helposti sitä keskittyy liikaa hevosen ongelmiin, vaikka yleensä ne hevosen ongelmat hoituukin sillä, että korjaa omat ongelmansa.

Noora ratsastaa tosiaan huomenna Sabsin valvonnassa ja maanantaina pääsen sitten taas kokeilemaan uusien vinkkien kanssa ratsastamista.
Valmennuksen jälkeen juteltiin pitkä tovi Sabsin kanssa ja pidän hänen asenteestaan kyllä todella paljon. Hän on itse S-tason kouluratsastaja, mutta ratsastaa sillä asenteella, että kotona tehty perustyö ja luottamus ovat tärkeimmät asiat ja ne, joihin kuuluu panostaa. Jos viitsii kisata, niin se on hieno juttu, mutta tavoite on se, että hevosella ja itsellä on hyvä fiilis. Prosentit eivät aina kerro sitä, että onko omasta mielestä mennyt hyvin. Ketäpä varten me oikein ratsastamme? Eiköhän se harrastus ole ihan itseä varten, ei ketään muita. Harvinaisen hyvä pointti.

Kuvista kiitos Nooralle.

Perjantai

On kyllä todella raivostuttava ilma ollut nyt viime päivinä.. Eilen illalla oli vielä ihan superkylmä ja tänään päivällä sitten 18 astetta. Itse olin töissä, niin heppa seisoi loimi päällä tallissa.. Kun pääsin tallille, odotti siellä vähän liian lämmin Dessie. Ei se onneksi kuitenkaan hikoillut, mutta kyllä sillä selvästi oli liian lämmin... Dessien jalkoihin oli kerääntynyt nestettä ihan samalla tavalla, kuin pahimmilla helteillä.  Ai, että kun harmittaa, etten tajunnut, että ulkona oli tosiaan niin lämmin.. Kävin aamupäivällä tallilla niin olisihan minun täytynyt tajuta napata Dessieltä loimi pois. Oma tyhmyys ärsyttää kyllä oikein kunnolla, mutta eipä sille mitään voi.

Otin Dessieltä tietysti loimen pois, kun vielä puoli kymmenen aikoihin illalla oli yli 10 astetta lämmintä. Laitoin savet takasiin ja tanssin muutamat toivomustanssit, että jalat olisivat huomiseen mennessä taas normaalit..

Annoin Dessielle tänään pitkästä aikaa melkein täyden vapaapäivän, käytiin vain vähän kävelemässä maneesissa. Juoksin Dessien kanssa muutaman kierroksen, mutta suurimmaksi osaksi ihan vain käveltiin. En nimittäin edes muista, milloin viimeksi Dessiellä olisi ollut täysi vapaapäivä? Eipä ole tainnut olla sen jälkeen, kun sen landelta hain. Ja siitäkin on jo vierähtänyt yli kuukausi, aika menee kyllä aivan järjettömän nopeasti..

Sovin meille huomiseksi Sabsin valmennuksen. Sunnuntaina pistän Nooran Sabsin valmennukseen, sillä haluan, että Sabsi näkee Dessien kahtena päivänä putkeen, mutta itselläni ei valitettavasti ole varaa ratsastaa la ja su, kun tällä viikolla oli jo estevalmennuskin. Haluaisin valmentautua vaikka joka päivä, mutta nyt viime aikoina rahat ovat uponneet aivan jonnekin muualle. Täytyy syksyllä tehdä tarkka suunnitelma, jotta voidaan ruveta valmentautumaan ahkerammin.

Sabsin valmennukset täytyisi kyllä ehdottomasti saada käytettyä hyödyksi, sillä hän ymmärtää Dessien ongelmia todella hyvin. Hän keskittyy siihen, miten hevonen menee kokonaisuutena ja esimerkiksi kaulan asento on se viimeinen, minkä hän huomioi. Hän vaatii herkkyyttä, mutta täytyy pysyä "konsequent". Olen hänen kanssaan todella monista asioista samaa mieltä, hän kun näkee, että hevonen, joka on ihmisen pilaama voi myös olla ihmisen korjattavissa, kunhan ihminen on valmis antamaan hevoselle tarpeeksi aikaa. Hän näkee esimerkiksi hevosen vinoudet todella hyvin, ehkä paremmin, kuin kukaan muu tuntemani ratsastaja.

Jännittää vähän, että mitäs Sabsi sanoo Dessiestä. Sen nyt ainakin tiedän, ettei hänen suustaan tule ihan samanlaista kritiikkiä, kuin tuolta toiselta valmentajalta.. No, se nähdään sitten huomenna :)

Hyppyjä!

Katselin tänään muiden estevalmennuksia ja rupesi tekemään mieli päästä hyppäämään. Hetkellinen mielenhäiriö johti siihen, että kävin äkkiä satuloimassa Dessien ja lähdettiin hyppäämään! Dessie oli superkiltisti, joten nyt tuli taas näytettyä valmentajahenkilölle, että kyllä tässä on eteenpäin menty, kun hyppääminenkin onnistuu ilman kuumumisia.

Hypättiin ensin pientä pystyä useamman kerran ravissa. Ohjailin taas ihan miten sattuu, Dessie oli ihmeissään, että miksi tuo torvi ei vaan voi ohjata suoraan ja antaa hänen hoitaa hommat. Dessie ei kuitenkaan edes harkinnut juoksevansa ohi, vaan joka ikinen kerta päästiin nätisti yli, kerran se vetäisi yläpuomin mukanaan, kun juuri ennen estettä rupesin jo hidastamaan sitä.. No, hevonen kyllä menisi, jos ratsastaja ei rupeaisi tekemään omiaan.

Kokeiltiin samaa pystyä laukassa ja hyvinhän se meni, Dessie rupesi ennen estettä vähän kiiruhtamaan, mutta parempi niin, kuin että se jäisi jumittamaan ja minulle jäisi enemmän aikaa keksiä hölmöyksiäni.

Lopuksi mentiin vielä laukassa se jo ihan esteen kokoiseksi nostettu pysty, joka oli diagonaalilla ja siitä jatkettiin eteenpäin kahden päällekkäin olevan kavaletin yli. Kavaletit olivat myös diagonaalilla, joten harjoitus oli kahdeksikon muotoinen. Tuo meidän miniratamme tultiin pariin otteeseen peräkkäin ja siihen olikin hyvä lopettaa, kun molemmille jäi hyvä mieli. Oliverin kommentti lopuksi "no, osaahan se olla kilttikin." No shit, Sherlock!

Lopuksi annoin Dessien vielä ravata pitkin ohjin. Aika nopea hyppely, mutta me molemmat oltiin hikisiä ja tyytyväisiä, joten ei enempää tosiaan tarvitakkaan. Eiköhän tästä vähitellen voitaisi ruveta ottamaan hyppääminen yleisemmäksi harjoitukseksi. Dessien mielestä se on ainakin kivaa, minun mielestäni se ei ole siinä hypätessä kovinkaan hauskaa, mutta sen jälkeen oleva tyytyväisyys on se, joka mahdollisesti saattaa minua motivoida. Olen kyllä ihan järjetön jännittäjä, mutta nyt voisin vähitellen päästä jännitykseni yli ja ajatella hevosta; sillä on kivaa ja se rentoutuu todella kivasti hypätessä. Miksipä en siis yrittäisi hypätä, kun kerta hevonen siitä nauttii ja saa vaihtelua treeniin?

Eilen ratsastin Dessien ihan normaalisti, aluksi se oli tosi jees, lopussa vähän yritti kuumua, mutta oli kyllä koko ajan varsin hyvä. Huomasin ratstastuksen jälkeen, että se oli polkaissut vasemman takasen ruununrajaan pienen halkeaman. Siitä valui vähän verta, mutta se tyrehtyi kyllä nopeasti. Tänään unohdin koko asian ja ratsastuksen jälkeen siitä tuli taas vähän verta. Täytyy pitää silmällä sitä kohtaa ja käyttää seuraavat päivät vaikka bootseja takasissa, ettei se lähde enempää aukeamaan ja että se pysyy puhtaana. Melkein joka päivä joku uusi pieni haava.. Onneksi ne sentään parantuvat todella nopeasti.

Syksy

Eilisen kunnon treenin jälkeen päätin tehdä tänään vähän palauttelevaa venyttelytreeniä. Ratsastin pelkällä riimulla ilman satulaa ja aluksi annoin Dessien vaan juoksennella omaa tahtiaan. Laukassa se oli kiva ja pitkin ohjin laukkailu on kyllä tuottanut tulosta, kun tänään saatiin aikaiseksi molempiin suuntiin puhtaat laukanvaihdot pitkin ohjin. Humpsuteltiin menemään, mutta joutui Dessie vähän töihinkin. Taivuttelin sitä ja tehtiin väistöjä ja kaikenlaisia kiemuroita ja pieniä voltteja. Se oli oikein kiltisti, vaikka vähän ihmettelikin painetta nenän päällä. Kiltisti se kuitenkin reagoi ihan pelkän riimunkin kanssa, en voi kyllä todellakaan valittaa. Käveltiin vielä oikein pitkät, rauhalliset loppukäynnit.

Sääennuste seuraaville päiville näyttää kyllä todella masentavalta, ensi yöksi on luvattu jopa alle 10 astetta, joten Dessie sai tänään loimen päällensä. Mietiskelin ja pohdin kyllä pitkään, että laitanko sille jo nyt loimen, mutta päädyin kuitenkin siihen, että loimitetaan nyt sitten, kun kerta vettäkin pitäisi sataa koko yö. Minulla on huomenna vapaapäivä, joten voin aamupäivällä käydä nappaamassa loimen pois, jos ilma päättäisi lämmetä. Dessien selkä on kuitenkin aika kylmänherkkä ja onhan se kuitenkin avonaisessa karsinassa. 

Talveksi täytyy kyllä sitten hankkia joku paksumpi loimi, kuin viimetalvinen, sillä jos kerta aloitan jo tässä vaiheessa loimittamisen, niin Dessielle tuskin kasvaa ihan kuitenkaan samanlaista karseaa nallekarvaa, kuin viime talvena. Dessietä ei ole vielä koskaan klipattu, joten en uskalla laskea sen varaan, että saisin sen klipattua. Voisin kyllä kuvitella, että se olisi mahdollista, kunhan itse sen klippaisin.

Viikonloppuna saatamme päästä Sabsin valmennukseen. Ajallisesti menee kyllä taas kerran todella hankalaksi, kuten aina silloin, kun Sabsi pääsee käymään.. Joudun olemaan töissä ja kuvauskeikoilla viikonloppuna, joten katsotaan nyt, että päästäisiinkö tällä kertaa valmentajan valvovan silmän alle. Vinkkejä tarvitisisin kyllä ja kaipaisin myös vähän dessieystävällisempää lähestymistapaa valmentajalta. Sabsi ainakin ymmärtää, miksi Dessie on minulla, eikä ole niin suorituskeskeinen, kuin joku tietty meidän tallilla asuva valmentajahenkilö.. Harmittaa todella, kun Sabsi pääsee vain niin harvoin käymään ja silloinkin juuri viikonloppuisin, kun minulla on aina niin paljon muutakin ohjelmaa. Alkuviikolla olisi kätevää, kun vietän yleensä vapaapäiviä ja olisi aikaa mennä toisenkin ihmisen aikataulun mukaan. No, täytyy toivoa, että saan sovittua viikonlopuksi edes puolen tunnin valmennuksen, jotta saisin tiettyihin asioihin toisen näkökulman.

Cocokin pääsi eilen ratsastamaan ;)

Vai että huono hevonen...

Viime päivinä olen yrittänyt jättää muiden mielipiteet ihan heidän omikseen, sillä mitäpä kenelläkään on tosiaan sanomista, kunhan itse olen tyytyväinen. Ja tällä hetkellä olen kyllä varsin tyytyväinen! Dessie on ollut oikein kiltti viime päivinä!  Perjantaina yritin irtojuoksuttaa sitä, mutta se ei oikein innostunut, joten juoksin sen kanssa sitten maasta käsin. Harjoiteltiin vähän maastakäsin juttuja, kuten pysähdyksiä, peruutuksia ja muutenkin ihan vain sitä, että Dessie kuuntelee minua. Se oli superkiltisti, eikä kuumunut, vaikka sai juosta ihan täysiä, minä tietysti huhkien vieressä.

Eilen jouduin ylitöihin ja sen jälkeen lähdin vielä kuvausreissulle, joten päivä venähti aika pitkäksi. Kysyin Nooralta, josko hän kerkeisi ratsastamaan Dessien, sillä vaikka itse myöhemmin illalla olisinkin kerennyt, en varmaankaan olisi enää jaksanut ratsastaa, enkä viitsinyt antaa Dessielle kuitenkaan kahta kevyempää päivää peräkkäin. Pääsin kuitenkin lähtemään kuvauskeikalta aikasemmin, joten kerkesin vielä katsomaan, kun Noora ratsasti. Pistin heidät vielä vähän töihin ravi-pysähdys-ravi-siirtymisillä ja laukassa Noora sai jo vähän yrittää saada Dessietä vähän paremmin tuntumalle, apua hommaan antoi gogue-apuohja, jonka kautta Noora saa vähän lisää varmuutta ja touhu on siten hevosellekin mukavampaa.
Hyvin heillä meni ja Dessie oli mukavan letkeä. Dessietä vähän kiukutti, kun joutui nyt Noorankin kanssa hommiin, mutta ei näyttänyt kiukutteluaan muulla, kuin muutamalla ihan pienellä pukilla. Lopuksi Dessie sai vielä ravailla pitkin ohjin ja se vaikutti kyllä varsin tyytyväiseltä, kuten kyllä Noorakin.

Tänään sain Nooran räpsimään kuvia ja henkiseksi tueksi kankikokeiluun. Ratsastin Dessien ensin läpi ihan normaalilla suitsituksella, se oli aluksi oikein superhyvä, vähän kyllä hidas pohkeelle, niin otin kannukset apuun. Tehtiin ravi-pysähdys-ravi-siirtymisiä ja keskityttiin ihan vain suoruuteen ja siihen, että Dessie reagoi tarpeeksi nopeasti, mutta ei kuitenkaan kuumu. Kuten yleensäkin, rupeaa Dessie jossakin vaiheessa vähän testailemaan, että onko ihan pakko, luultavasti siinä vaiheessa, kun sen keskittymiskyky löytää rajansa. Tänään se oli kyllä yllättävän tasainen, vaikka vähän kyllä kiukuttelikin, kun ei saanut kuumua laukannostoissa. Laukka ei ollut tänään ihan niin hyvää, kuin muina päivinä tällä viikolla, mutta parani kyllä loppua kohden, kun maltoin vain tehdä tarpeeksi monta nostoa.

Lopuksi vaihdoin sitten kanget päähän, tai no Noora vaihtoi, eikä minun tarvinnut tulla edes alas selästä. Olin suunnitellut, että tänään kokeilen ottaa kangen hetkeksi tuntumalle ja vähän taas tutkailla Dessien reaktioita. Se oli alussa vähän ihmeissään, mutta tajusi homman jujun kyllä taas nopeasti. Ratsastin ensin ihan vain kevyessä ravissa brindongilla ja se meni kyllä oikein kivasti. Kankiohja sai roikkua mukana.

Vähitellen rupesin ottamaan kankiohjaa käteen kuulostellen, että mitäs Dessie siitä on mieltä. No, eipäs se oikeastaan ollut mitään mieltä, joten jatkettiin matkaa.

Päätin kokeilla harjoitusravissa, jossa Dessie oli aluksi vähän sitä mieltä, että "hei eiks me muka jo ravattu loppuravit, en mä enää töitä tee", mutta innostui sitten vielä uudestaan tekemään töitä. Olin itse alussa vähän sekaisin kaksien ohjien kanssa, kun siitä on puoli ikuisuutta, kun olen viimeksi kahdella ohjalla ratsastanut. Yllättävän nopeasti se sitten jo muistuikin mieleen ja fiilis oli superhyvä.

 

 

 

 

Dessie teki hommia kyllä ihan tosissaan. Sille kankisuitsitus tuntuu jotenkin olevan varsin luonnollinen juttu, se ei sitä tosiaan paljoa ihmetellyt. Se oli kuuliainen, reaktiivinen ja liikkui letkeästi ja ainakin selkään oli sellainen fiilis, että se oli varsin tyytyväinen. 

Annoin sen lopuksi vielä ravailla omaa tahtiaan ja se jaksoi tarpoa oikein kunnolla, vaikka oltiinkin liikuttu jo jokunen tovi. Loppussa jäi selvästi hyvä fiilis! Näin aluksi riitti tuo 10 minuutin kokeilu, mutta tästä on kyllä varmasti hyvä jatkaa!

Huulipunat :)

Mitäs olette mieltä, näettekö tekin vain sen hullun, tasottoman luuskan, johon käytetty aika on ajanhukkaa ja josta ei koskaan saa kunnon ratsua? Teurastavaraa?

Valitusräjähdys

Tänään stressitasoni laski vihdoin edes hiukan ja tietysti juuri silloin pitää tapahtua jotakin, joka saa minut taas kiehumaan. Tulin tyytyväisenä, mutta muutaman yön valvomisen takia väsyneenä tallille ja ensimmäisenä vastassa oli yksi tietty henkilö (nimeltä mainitsematon valmentaja-henkilö...) kommenttien kera. Dessie oli kuulemma potkinut Paddock-tankoja hänen ohimennessään, niin hän näki tarpeelliseksi kertoa minulle, että tuolle hevoselle kuuluisi ampua kuula kalloon, ei siitä muuhun ole. Tuollaisen hevosen kanssa ei kuulemma voi olla kivaa, siinä pilaa omat ratsastustaitonsa, eikä osaa enää ratsastaa normaaleja hevosia ollenkaan. Tuohon hevoseen käytetty aika on täysin turhaa.

En aluksi viitsinyt sanoa mitään vastaan, sillä tiedän räjähtäväni, jos edes aloitan tuon ihmisen kanssa väittelemisen. En kuitenkaan kyennyt hillitsemään itseäni aivan täysin, vaan (siinä vaiheessa) vielä suhteellisen rauhallisena sanoin, että mielestäni Dessie on kyllä kehittynyt ja kysyin, että olisinko joka päivä tallilla jos tuon hevosen kanssa ei olisi koskaan kivaa? Mielestäni minun täytyy tyytyä siihen, mitä minulla on, sillä niin kauan, kuin minulla ei ole rahaa kunnon hevoseen, täytyy minun vääntää huonosta hevosesta edes jonkinlainen ratsu ihan omin pikku kätösin. Sanoin myös, että jos hän repäisee minulle jostakin kunnon hevosen, joka ei maksa minulle euroakaan, niin voi vaikka heti tuoda sen minulle. Siinä vaiheessa hän sitten otti puhelimen käteen ja yritti soittaa jollekin kaverille jostakin hevosesta. Hyvä, että häntä häiritsee hevostilanteeni enemmän, kuin minua...

Lähdin siinä vaiheessa pois, mutta sama keskustelu alkoi vielä myöhemmin uudestaan. Hän haukkui taas Dessien sen sukua myöten ja kertoi vielä uudestaan, että sen paikka olisi teurastamo, jos se edes sinne kelpaisi. Sanoin taas saman, että olen onnellinen, kun minulla on edes jonkinlainen hevonen ja päivän paras kommentti olikin sitten, että jos hänen ainut vaihtoehto harrastaa ratsastusta olisi Dessie, lopettaisi hän mielummin koko harrastuksen.

Mielestäni on jo liian härskiä tuolla tavalla haukkua Dessietä minulle, mutta siinä vaiheessa, kun ympärillä on muitakin ihmisiä, menee tuollainen käytös jo yli. Hermostuin kunnolla, sillä mitä se kenellekään kuuluu, vaikka tuo hevonen heittäisi minut joka päivä selästään ja joutuisin itkien tulemaan joka päivä tallille. Jos en Dessiestä pitäisi, niin miksi ihmeessä siihen upottaisin kaikki rahani ja aikani?

Inhoan itseni ja tekemieni asioiden puolustelua, varsinkin jos vastapuolelle asiani eivät millään tavalla kuulu. Olen yleisesti aika rauhallinen ihminen, mutta tänään näytin itsellenikin, että välillä jopa minulla voi kiehua yli. Väänsin vielä rautalangasta, kuinka asia nyt vain on niin, että ilman rahaa ei ole hyvää hevosta ja minulla nyt vaan ei satu olemaan sponsoria, joka minulle kunnon hevosen hankkisi. Olen tyytyväinen siihen, että minulla on ylipäätänsä jonkunlainen hevonen, olkoon se sitten jonkun mielestä teurastavaraa tai ei.

Itävallassa on yleistä, että vanhemmat auttavat lapsiaan rahallisesti varsin vanhoiksi, lain mukaan vanhempien täytyy maksaa lapsensa eläminen, kunnes lapsi on opiskellut loppuun. Siksi täällä on perusajatuksena se, että vanhemmat maksavat "lastensa" kulut varsin pitkään. Mielestäni 23-vuotias on jo aikuinen ja aikuinen maksaa omat kulunsa, varsinkin jos haluaa elämäänsä luksusta, kuten nyt omassa tapauksessani hevosen.

Minua kiukuttaa aivan valtavasti varsinkin toisten raha-asioihin puuttuminen ja mielestäni hevonen on raha-asia. Olen saanut kuulla loputtomia kertoja päivittelyjä siitä, miksi vanhempani eivät osta minulle hevosta. Mielestäni on täysin naurettava ajatus, että minä, 23v, soittaisin vanhemmilleni ja pyytäisin heitä ostamaan minulle hevosen. Olisihan se varmasti kivaa, jos vanhemmat toimisivat hevosharrastukseni sponsoreina, mutta vanhempiani ei harrastukseni ole koskaan kiinnostanut, eikä asia tule varmasti koskaan muuttumaan.

Puuh, tulipahan avauduttua, mutta olen kyllästynyt siihen, että minun aina täytyy puolustella sitä, että miksi Dessie ylipäätänsä on tullut minulle. Olen ehkä mielisairas, kun näen siinä potentiaalia, mutta vaikka se olisikin täysin kyvytön, niin en vain kykene ymmärtämään, miksi se jotakin muuta ihmistä ylipäätänsä kiinnostaa. Jos minulla olisi kunnon tykki, saisin luultavasti kuulla siitä, kuinka hyvä hevonen menee hukkaan, kun en kisaa...

Sain itseni onneksi rauhoittumaan nopeasti, sillä tiedän, ettei tuosta asiasta voi enempää keskustella. Jäin kuitenkin vielä miettimään asioita ja olin sisäisesti edelleen hermostunut. Siinä vaiheessa olisi vain pitänyt lähteä kotiin nukkumaan univelkoja pois, mutta menin vielä ratsastamaan. Dessie aistii jokaisen fiiliksen, ennen kuin sen on oikeastaan edes kerennyt tuntea, joten hermostuneena ratsastamaan meneminen ei ehkä ole se fiksuin idea. Dessie oli kyllä ahkera, mutta kuumui ihan järjettömästi varsinkin loppuajasta. Se onnistui kerran potkaisemaan oikein kunnolla seinään, kun en antanut sen räjähtää laukannostossa. Harmitti oikein kunnolla, että sen piti juuri tänään potkaista juuri siihen seinään, jonka takana tuo hermostumisen aiheuttanut henkilö sattui olemaan...

Otin kannukset loppuvaiheessa käyttöön, jotta Dessie ei voinut olla tuntematta pohjeapuja ja homma rupesi toimimaan heti paremmin. Dynamiittipötkö jalkojen välissä oli kyllä edelleen, mutta ainakin se oli todella ryhdikäs sellainen. Aikamoisessa paketissa Dessie joutui menemään koko loppuajan, kun en halunnut kokea enää ainuttakaan räjähdystä. Lopuksi annoin sen laukata sydämensä kyllyydestä, eikä se meinannut pysähtyä sitten millään. Se juoksi ja juoksi ja pitkillä sivuilla vauhti yltyi välillä aivan järjettömäksi. Jossakin vaiheessa se siirtyi raviin ja ravissa sama järjetön vauhti jatkui edelleen. No, saipahan purkaa energioitaan oikein kunnolla ja minäkin sain tuulettaa päätäni, kun siinä vauhdissa ei olisi kerennyt ajattelemaan yhtään mitään.

Ahkerointia

Eilen ja tänään Dessien mukavuus on jatkunut ja voidaan vihdoin ruveta treenaamaan taas uusia asioita. Ennen, kuin perusratsastus alkaa olemaan kunnossa, on turha ruveta käymään läpi uusia asioita, jotta ei ole sitten suuremmissa ongelmissa, kun tekee niitä perusasioita.  En ole kauheasti treenaillut peruutuksia Dessien kanssa, sillä peruuttaminen on Dessielle yleensä tapa karata paikalta. Se on nuorena peruutellut loputtomasti, jotta pääsi karkuun liikaa painetta suussa. Nykyään se peruuttelee enää harvoin, joten ajattelin vähitellen ruveta harjoittelemaan peruutuksia.

Dessie lähtee usein peruuttamaan liikaa sivulle, joten yritin hillitä sen sivuttaista liikettä sillä, että peruutuksen alussa tein asetuksen sisällepäin. Se hillitsi sitä aika hyvin, vaikka jouduinkin muutamaan otteeseen taivuttamaan ehkä hiukan liikaa. Peruutukset menivät kyllä varsin hyvin, vaikka ensimmäiset olivatkin oikeastaan pohkeenväistöä taaksepäin. Muutaman kerran Dessie ei meinannut millään lopettaa peruuttamista, se vain asteli taaksepäin, vaikka yritin tehdä mitä.. Peruutuksia siis täytyy ehdottomasti treenailla lisää.

Yritin nostaa heti peruutuksesta laukan, mutta se oli Dessielle liikaa informaatiota yhdellä kertaa ja se kuumui aivan järjettömästi. Se teki muutamat tyylikkäät ilmalennot, kun annoin sille laukka-avut. Siinä vaiheessa heitin kannukset pois, kun kuumuminen siirtyi taas aivan omiin sfääreihinsä. Kokeilin vielä pari kertaa nostaa laukan peruutuksesta ilman kannuksia ja räjähdys jäi onneksi pois, vaikka nosto aikamoisen kuumuva olikin.

Ratsastin tänään alusta saakka ilman kannuksia ja Dessie kuunteli pohjetta oikein hyvin ilmankin, nyt se on onneksi herkistynyt taas omaksi itsekseen. Tehtiin mukava alkuveryttely pitkin ohjin ravaten ja laukaten. Tein harjoitusravissa paljon pysähdyksiä ja pysähdyksestä siirtymisiä raviin, sillä tuolla harjoituksella saan Dessien todella hyvin avuille ja kuuntelemaan. Saan sen parhaiten koottua tekemällä mahdollisimman monta pysähdystä kierroksen aikana. Se innostuu sen verran paljon, että se on jo heti liikkeelle lähdöstä saakka hyvin takajaloillaan. Se yrittää kyllä vähän liikaa ennakoida ja kuumuukin hiukan, mutta tuossa vaiheessa pieni innostuminen ei ole pahasta, kunhan se ei rupea räjähtelemään. Kuumentuessaan se yleensäkin ryhdistäytyy aikalailla, joten siitä mielentilasta on hyvä lähteä harjoittelemaan kokoamista.

Siirryin vaatimustasolla vähän alaspäin, kun Dessie kerta eilen rupesi kuumumaan, kun pyysin liikaa uutta samaan aikaan. Jätin peruutuksen pois ja nostin laukkaa pysähdyksestä. Nostot olivat vähän liian hypähtäviä eli rauhallisuutta tarvitaan ehdottomasti. Yritin tehdä nostot mahdollisimman pienin avuin, mutta Dessien kanssa ei tarvitse kuin vain miettiä nostoa ja se on jo räjähtänyt eteenpäin. Laukka oli kyllä tänäänkin todella hyvää, varsinkin oikeaan suuntaan. Vasemmassa se jäi vähän jännittämään niskasta ja oli vaikeampi saada puolipidätteitä läpi. Oikeaan suuntaan laukka on helposti säänneltävissä, mutta vasen suunta on heti alusta saakka vaikeampaa saada hitaammaksi. Lopussa sain aika hyvin Dessien tekemään laukasta pysähdyksen, mutta siirtymät ovat kyllä todella epätasaisia.

Touhumme tarvitsee siis rutkasti rauhallisuutta, jotta saadaan hiottua siirtymiset tasaisiksi. Nyt olen kyllä taas positiivisin mielin liikenteessä, kun Dessie liikkuu kivasti ja tyytyväisesti, eikä sitä tarvitse pakottaa, eikä sen kanssa tarvitse taistella.

Törmäsin koneellani tasan vuoden vanhaan kuvaan, aika menee kyllä aivan käsittämättömän nopeasti.. Kun katsoo tätä kuvaa, niin muistaa, että olihan niitä epätoivon hetkiä välillä Remingtoninkin kanssa ;) Aika kultaa muistot ja nyt tätäkin hetkeä voi muistella hymysuin, vaikka kuvasta päätellen taisi oloni olla kaikkea muuta, kuin hymyileväinen. ;)

voi että, kun tuota piirtopäätä on ikävä :(

 

Hormonihirviöinti on ohi!

Tänään Dessie oli kyllä niin kiva, ettei olisi uskonut, minkälaisessa krampissa se oli vielä toissapäivänä. Se oli hyvällä tuulella, sen karsina oli siisti ja se oli ratsastaessa heti alusta saakka ihan todella hyvä. Kiima siis meni ohi ennen kuin kerkesi kunnolla alkamaankaan, Regumate rupesi toimimaan onneksi heti ensimmäisestä annoksesta.

Nyt Dessien menossa oli samaa fiilistä, kuin ennen lomaa. Se oli heti alusta saakka rento, eteenpäinpyrkivä ja kuuliainen. Alussa ensin ravattiin pitkin ohjin ja sitten otettiin vielä molempiin suuntiin laukatkin ja vaihdettiin laukka taas pitkin ohjin ja puhtaat vaihdot tuli, vaikka Dessie menikin ihan pitkänä juosten. Nappasin jossakin vaiheessa kannukset pois, kun niitä ei todellakaan tarvinnut. Dessie reagoi nopeasti, kuumui kyllä hetkittäin, mutta yksi komentaminen riitti. Maneesissa meni samaan aikaan kaksi muutakin ratsukkoa, mikä on yleensä Dessielle vähän hankalaa, kun sen keskittymiskyky on muutenkin aika rajallinen, mutta tänään sitä eivät häirinneet muut oikeastaan millään tavalla. Kerran Dessie otti kierroksia toisen hevosen takia, kun pieni islanninhevonen lähti laukkaamaan ihan hirveää vauhtia.

Minusta oli kyllä kivaa huomata, kuinka mielellään Dessie teki töitä. Se oli ehkä jopa vähän liian motivoitunut. Nyt vihdoin huomasi taas, kuinka kivaa sillä voi olla. Minulla oli tietysti vielä kivempaa, kuin Dessiellä, mutta tänään se oli kyllä oikeasti tyytyväinen. Ei tehty mitään sen ihmeellisempää, ratsastin sen vain kunnolla läpi ja nautiskelin sen tasaisuudesta. Lopuksi laitoin taas kanget, eikä Dessie ihmetellyt niitä taaskaan sen suuremmin. Kun Dessie oli mennyt niin hyvin ihan normaalilla suitsituksella, niin uskalsin hiukan ottaa kankiohjaakin tuntumalle. Jos sanon, että fiilis oli mieletön, niin se on liian vähän sanottu. Dessie ymmärsi heti mistä on kyse ja lähti astelemaan, kuin mikäkin kunnon kouluhevonen. Otettiin loppuravit sitten kanget suussa ja Dessie esitti ihan mieletöntä ravia.

Dessie oli lopuksi selvästi tasapainossa itsensä kanssa ja jos hevonen osaisi hymyillä, niin Dessie olisi varmaankin hymyillyt tyytyväisenä. Olen kyllä siitä ihan valtavan ylpeä, kun se toimii noin. Nyt vain toivon, että hormonihirviöajat ovat takanapäin ja päästään taas jatkamaan siitä pisteestä, mihin ennen lomailua jäätiin. Dessie on nyt saanut kilojakin oikein kivasti, nyt voidaan sitten ruveta kasvattamaan lihaksiakin, kun on tullut massaa, josta jotakin voi lähteä rakentamaan.

Dessien ruokamäärät pysyvät edelleen isoina, nyt ja varmasti jatkossakin. Tein kyllä virheen, kun yritin saada sen kuumumista hallittua ruoan vähentämisellä. Se saa melkeimpä kolminkertaisen ruokamäärän siihen verrattuna, mitä se sai vielä heinäkuun alussa. Ihmeellisin asia on kyllä se, että Dessie ei ole läheskään niin kuuma nyt, kuin silloin vähällä ruoalla. En oikein osaa selittää asiaa, mutta tärkeintä on se, että se saa nyt tarpeeksi ruokaa. Se pääsi nimittäin laihtumaan liikaa ja tiputti kevään aikana saatuja lihaksia varsinkin ristiselän kohdalta ja sään sivuilta, kun liikunta lisääntyi ja ruokamäärä pieneni. Selkä on muuten jo nyt pyöristynyt, mutta ristiselkään on pakko saada lisää lihasta. Koulusatulakin istuu nyt taas täydellisesti, eron huomaa onneksi jo selvästi.

Kuhan Dessie vaan pysyy yhtä yhteistyökykyisenä, kuin tänään, niin eiköhän lihakset lähde kasvamaan. Olen yrittänyt vähän tutkia, kannattaisiko sille syöttää jotakin lisäravinnetta, jotta lihasten kasvua saisi vielä jotenkin vähän tuettua. Kuitenkin taidan uskoa enemmänkin kunnon proteiinipitoiseen ruokintaan ja oikeanlaiseen liikuntaan enemmän, kuin siihen, että apua saisi purkeista.
Olisiko jollakin kuitenkin joku hyväksi ja toimivaksi koettu lisäravinne/vinkki, josta hevonen olisi saanut apua lihaksenkasvatukseen?

Perjantai

Dessien eilinen ihanuus tuntui tänään kaukaiselta haaveelta. Sen taka-osa oli aivan krampissa, se ei reagoinut pohkeeseen edes kannuksilla, eikä myöskään raippaan. Aivan kuin en olisi edes ollut selässä. Ihmettelin hetken, kunnes tajusin.. Ei perhana, Dessiellä on taas kiima! En oikein ymmärrä miten se on edes mahdollista, kun viime kiimasta on vierähtänyt hurjat pari viikkoa.. Olin onneksi sopinut, että eläinlääkäri tulisi tänään käymään, joten sain nyt sitten ostettua törpön Regumatea. Aikamoisen hyvä ajoitus, sillä minä en olisi enää kyennyt katselemaan Dessien kärsimystä. Kesäkin on jo lopuillaan, niin en voinut edes pyytää oria vierailemaan, niin eipä olisi tarvinnut kuukausiin miettiä kiimoja..

Yritin kuitenkin ratsastaa edes vähän aikaa, jotta Dessien takapää olisi vähän rentoutunut. Annoin sen laukata pitkin ohjin ja sehän laukkasi. En hidastellut, enkä siirtänyt raviin, annoin sen vaan ihan rauhassa laukata sydämensä kyllyydestä. Laukkoja vaihdeltiin ja oikein kivasti se vaihtoi ihan noin pitkin ohjinkin, mutta muuten laukattiin ihan vain maneesia ympäri. Nauratti kyllä vähän, kun vartinkaan päästä sen meno ei ollut hidastunut ollenkaan eikä se ollut missään välissä halunnut lopettaa laukkaamista. Se oli aivan läpimärkä hiestä, joten pyysin sen raviin, ettei se olisi juossut itseään ihan piippuun. Ravattiin vähän aikaa ja käveltiin pitkät loppukäynnit. En kertaakaan ottanut ohjia tuntumalle, sillä mielestäni olisi aika epäreilua yrittää vaatia yhtään mitään tammalta, joka on selvästi krampissa.

Otin Dessieltä kamppeet pois ja annoin sen olla maneesissa yksikseen. Se piehtaroi muutaman kerran ja käveli maneesia ympäri rauhallisesti. Se kuivui yllättävän nopeasti, vaikka oli laukkaamisen jälkeen aivan läpimärkä. Kylmäsin takajalat kunnolla ja laitoin vielä kylmäsavetkin.

Dessie sai iltapalaksi inhoamansa ruiskullisen Regumatea ja taas kunnon määrän sen rakastamaa maissia. Siivotessani karsinaa (joka on ihan karseassa kunnossa aina, kun Dessie on kiimassa) seisoskeli Dessie pesupaikalla pimeässä. Se tuntui nukahtaneen sinne, kun ääntäkään ei kuulunut ja jos se olisi liikkunut, olisi liikkeentunnistimellinen lamppu syttynyt. On muuten aika kamalaa, kun täällä on jo kahdeksalta pimeää.. Kaipa se syksy vaan sieltä vähitellen tulee :/

Jättisierain-Hiki-Dessie

Vammailua ja vähemmän vammailua

Jouduin maanantaina pieneen leikkaukseen, joten oli tarkoitus jättää ratsastamiset välistä pariksi päiväksi. Maanantaina ratsastin ihan vain käyntiä 40 minuuttia. Laitoin Dessielle kanget päähän, kun ei ollut tarkoitus ottaa ohjia käteen ollenkaan. Dessietä ei kävely kiinnostanut sitten ollenkaan, alussa se lähti muutaman kerran ravailemaan, mutta nöyrtyi kohtaloonsa pian ja pysyi käynnissä. Sillä tuli selvästi vähän tylsää, kun se rupesi kyttäilemään ovipäädyn nurkkaa. Jouduin komentamaan sitä muutaman kerran, jotta se lopetti hölmöilyn.

Tiistaina taistelin itseni kanssa koko aamupäivän, kun teki niin valtavasti mieli lähteä ratsastamaan. Olo oli hyvä, joten en saanut itseäni pysymään poissa.. Ehkä vähän huono idea, mutta tulipahan hevonen liikutettua kunnolla. Dessie oli oikeastaan varsin hyvä, mutta hetkittäin ihan täysi idiootti. Se pukitteli muutaman kerran oikein megalomaanisia pukkeja ja kun komensin sitä, niin se vetäisi sitten vielä hienomman kamikazepotkun. Sitä ei oikein kiinnostanut ravata, vaan olisi pitänyt saada laukata vain koko ajan. Oikeaan suuntaan laukannosto ei myöskään meinannut onnistua ilman räjähdystä. Taitaa olla aika jättää kannukset pois, kun Dessie rupeaa taas räjähtelemään..

Dessie esitti taas hienoa laukkaa ja keskityimmekin tänään aikalailla laukkatyöskentelyyn. Sain sen tekemään aika pieniä voltteja, se kyllä levähtää volteilla vielä aikalailla ja voltit täytyy ratsastaa todella tarkkaan.

Eilen juoksutin Dessien, sillä ilma oli niin kuuma, että hikoilin jo hengittäessäkin. Olisin luultavasti hikoillut vähemmän ratsastaessa, sillä Dessie päätti olevansa idiootti ja kusetti minua liinan päässä oikein kunnolla. Olen ennenkin sanonut, että Dessie on nykyään todella helppo juoksutettava, kuhan sen juoksuttaa sivuohjilla tai sitten pessoalla. Ilman mitään apuohjia se toimii vähän aikaa, mutta aloittaa jossakin vaiheessa vasempaan suuntaan käännyttäessä vammailemisen, varsinkin jos joku muu on samaan aikaan maneesissa. Se ei liiku askeltakaan vierestäni. Se tulee niin lähelle, kuin pystyy, eikä liiku mihinkään, paitsi vielä lähemmäs. Minulla menee sen touhuun heti hermot, koska en voi ymmärtää, miksi se ei voi mennä vasempaan suuntaan ilman apuohjia. Se hyppäsi eilen 5-6 kertaa pystyyn ja oikein kunnon hyppyjä. Tuota se ei ole tehnyt kuukausiin.. Väännettiin ja käännettiin, yritin rauhallisesti ja sitten taas huutaen ja hakaten raipalla maata, kun tiesin, etten voi raipalla huitaista Dessietä tai sen jälkeen voin aivan varmasti unohtaa koko homman. Olin aika epätoivoissani, mutta päätin yrittää vielä kerran, vedin syvään henkeä ja päätin, että nyt se kyllä menee sinne ympyrälle ja sehän meni. Onneksi, sillä hermoni olivat aivan lopussa, kiirekin oli ja olin muutenkin väsynyt.

Olen aikamoinen henkinen häkkyrä tällä hetkellä ja siihen lisättynä nyt sitten antibioottikuuri ja pieni leikkaus (oikeasti suhteellisen harmiton juttu, mutta piikkikammoisena sekin tuntuu valtavalta..) saavat minut kyllä todella helposti tolaltani. Tänään kuitenkin selvisi jo jonkin verran asioita ja olin aika helpottuneella tuulella ja mitä tekee Dessie? Toimii täydellisesti!

Se kyttäsi aluksi, mutta sain sen lopettamaan kusettamisen, kun komensin muutaman kerran. Aloitin ihan rennolla ravilla ja ruvettiin laukkaamaan aika pian, kun kerta Dessie oli niin menevällä tuulella. Se kyllä röhki jonkin verran, Dessie pitää välillä vähän hassuja ääniä, kun se innostuu tai hermostuu tai on ärsyyntynyt. Aina välillä myöskin kunnolla rentoutuessaan se saa aikaiseksi mielenkiintoisia röhkimisääniä, enkä oikein tiedä, että mikä syy sen röhkimiselle oli tänään. Fiilis oli ainakin hyvä, joten luultavasti se oli rentoutumisröhkimistä.. Mene ja tiedä..

Tänään Dessie ei myöskään räjähdellyt laukannostoissa mitenkään erityisemmin, pysyi koko ajan hanskassa ja oli ratsastettavuudeltaan omaa huipputasoaan. Se ei kyttäillyt, ei pukitellut, ei peruutellut, ei vääntelehtinyt, ei tehnyt yhtään mitään niistä asioista, joista ollaan nyt lomailun jälkeen saatu taistella. Mitä tein tänään erilailla? Olin hyvällä tuulella. Vaihdoin myös kuolaimen alkuperäiseen ja sen kanssa meksikolainen turpis, niin jopas Dessie oli tyytyväinen.

Oli kyllä todella hyvä fiilis ja Dessie vaikutti myöskin oikein iloiselta. Ei tehty mitään sen jännempiä, kuhan ratsastin läpi ja nautin Dessien tasaisuudesta. Laukassa sain Dessien kyllä todella hyvin kantamaan itsensä ja saatiin laukka kunnolla pyörimään. En olisi kyllä ikinä uskonut, että laukkaisisin Dessiellä joskus mielummin, kuin ravaisin. Sen laukka on kehittynyt niin valtavasti, ettei tunnu edes todelliselta, millainen sen laukka nyt onkaan.

Loppuravien ajaksi vaihdoin kankisuitset ja ratsastin vielä vähän aikaa bridong-kuolaimella, kankiohjat saivat roikkua ihan löysinä. Dessie oli oikein hyvä, en olisi huomannut suurta eroa jos en olisi tiennyt, että kuolain oli eri ja että siellä suussa oli sen bridongin lisäksi kankikuolainkin. Mentiin muutamat kierrokset, kunnes annoin Dessien juosta loppuravit täysin pitkin ohjin ihan omaa vauhtiaan, mikä tänäänkin oli aikamoista haipakkaa. Kankitotuttelut siis jatkuvat varsin positiivisin mielin, Dessie ei ole vieläkään näyttänyt mitään reaktioita niihin, joten eiköhän joskus voida kokeilla lyhentää ihan sitä kankiohjaakin.

Eli hyvillä mielin kohti viikonloppua. Sääennustekin näyttää ihan täydellistä ilmaa, joten eiköhän stressin voisi unohtaa edes maanantaihin saakka ;)

Hyvä päivä : )

Tänään oli oikeasti hyvä päivä. Dessien jalka ei ollut turvonnut, se oli kiltillä tuulella ja ihan mielettömän hyvä ratsastaa. Nyt se alkaa vähitellen olemaan samanlainen ratsastettavuudeltaan, kuin ennen lomaa. Annoin sen alussa laukata pitkin ohjin ja se vertyi todella kivasti. Tein käynti-laukka-siirtymisiä pitkin ohjin ja yritin saada sen laukasta käyntiin mahdollisimman vähillä avuilla. Muutaman kerran jouduin auttamaan ohjalla, mutta yllättävän hyvin se keskittyin ja saatiin todella kivoja siirtymisiä aikaiseksi.

Se oli heti paljon mielummin tekemässä töitä, kun oli alussa saanut juosta. Tehtiin ravi-pysähdys-ravi-siirtymisiä, joilla saan sen yleensä hyvin kuulolle. Se oli kyllä todella kiva, vaikka välillä oikeaan suuntaan toisella pitkällä sivulla se ei meinannut millään mennä suorassa ilman, että jouduin pitämään kunnolla sisäpohkeen kiinni. Kun jouduin käyttämään vähän vahvempaa pohjeapua/kannusta, Dessie hermostui ja teki muutaman kerran oman bravuurinsa kamikazepotkun. Olen nyt käyttänyt kannuksia apuna taas jonkin verran, kun ennen lomaahan en ollut käyttänyt kannuksia pitkään aikaan. Martingalin jätin loman jälkeen kokonaan pois, sillä nyt Dessie ( tai no oikeastaan minä) ei sitä enää todellakaan tarvitse.

Päätin keskittyä ihan vain suoraan ratsastamiseen ja yritettiin (painotus sanalla yritettiin) ratsastaa pituushalkaisijaa. Dessie kiemurteli ja luikerteli mitä kerkesi ja menin itsekin ihan sekaisin, kun en tiennyt, että istunko itse niin vinossa, että se siksi kiemurtelee. Istuin niin suorassa, kuin ikinä pystyin, mutta Dessie ei todellakaan meinannut tajuta, että halusin mennä yksinkertaisesti suoraan, enkä vaatinut mitään muuta. Vähitellen yritykset paranivat, mutta nyt ainakin tiedän, mitä täytyy treenata.

Laukannostot menivät oikein kivasti, mutta jostain syystä Dessie rupesi keksimään ihan omiin kohtiin laukanvaihtoja. Se käänsi esimerkiksi muutaman kerran vasemmassa laukassa pääty-ympyrältä toiseen suuntaan ja teki vaihdon. No, tuli ainakin puhdas vaihto, mutta sain kyllä aika monta kertaa kääntää pääty-ympyrälle niin, ettei Dessie yrittänyt enää lähteä tekemään vaihtoa. Tein vahvan asetuksen sisälle ja pidin sisäjalan kiinni ja niin sain sen lopettamaan kenkkuilut. Vahvan asetuksen tekemisen jälkeen Dessie antoi oikein kunnolla periksi niskasta ja pyöristi itsensä niin pyöreäksi, kuin on mahdollista. Laukka oli ihan mieletöntä istua ja minusta tuntuu, että viimeiset pätkät olivat kyllä ehdottomasti parasta laukkaa, mitä Dessie on koskaan näyttänyt. Ei tehnyt millään mieli lopettaa ratsastamista, kun fiilis oli niin huikea! Kun miettii, millaista kamalaa räpeltämistä laukka oli vielä muutama kuukausi sitten, on kyllä ihan selvää, että missä Dessie on edistynyt eniten. Dessie oli lopuksi aivan mielettömän tasainen ja hyvä, joten siihen oli hyvä lopettaa.

Vaihdoin loppuraveihin kanget ja annoin Dessien juosta kanget suussa ihan vapain ohjin. Tällä kertaa, kun laitoin sille kanget suuhun, se ei leikkinyt niillä ollenkaan, vaan oli ihan, kuin vanha tekijä. En ottanut ohjia kertaakaan tuntumalle. Dessie saa nyt aluksi totutella rautamäärään suussa ilman, että rupean siltä vaatimaan mitään muuta, kuin eteenpäin menemistä. Olin kuvitellut, että Dessie näyttäisi edes ihmettelevältä, kun hyppään sen selkään, kun sillä on kanget suussa, mutta näköjään sille on aivan se ja sama, että onko siellä suussa se toinenkin kuolain.

Onneksi tänään oli niin hyvä päivä, niin ehkä lähden ensi viikkoon vähän paremmin mielin, kuin viime viikolla.. Pakko kyllä myöntää, että Dessie osaa olla maailman kamalin hevonen, mutta samalla kyllä myös maailman ihanin. Ja heti, kun heppa toimii, tuntuu elämän muutkin osa-alueet edes hiukan helpommilta :)

Alkuviikolla :)