Perjantai

Dessien eilinen ihanuus tuntui tänään kaukaiselta haaveelta. Sen taka-osa oli aivan krampissa, se ei reagoinut pohkeeseen edes kannuksilla, eikä myöskään raippaan. Aivan kuin en olisi edes ollut selässä. Ihmettelin hetken, kunnes tajusin.. Ei perhana, Dessiellä on taas kiima! En oikein ymmärrä miten se on edes mahdollista, kun viime kiimasta on vierähtänyt hurjat pari viikkoa.. Olin onneksi sopinut, että eläinlääkäri tulisi tänään käymään, joten sain nyt sitten ostettua törpön Regumatea. Aikamoisen hyvä ajoitus, sillä minä en olisi enää kyennyt katselemaan Dessien kärsimystä. Kesäkin on jo lopuillaan, niin en voinut edes pyytää oria vierailemaan, niin eipä olisi tarvinnut kuukausiin miettiä kiimoja..

Yritin kuitenkin ratsastaa edes vähän aikaa, jotta Dessien takapää olisi vähän rentoutunut. Annoin sen laukata pitkin ohjin ja sehän laukkasi. En hidastellut, enkä siirtänyt raviin, annoin sen vaan ihan rauhassa laukata sydämensä kyllyydestä. Laukkoja vaihdeltiin ja oikein kivasti se vaihtoi ihan noin pitkin ohjinkin, mutta muuten laukattiin ihan vain maneesia ympäri. Nauratti kyllä vähän, kun vartinkaan päästä sen meno ei ollut hidastunut ollenkaan eikä se ollut missään välissä halunnut lopettaa laukkaamista. Se oli aivan läpimärkä hiestä, joten pyysin sen raviin, ettei se olisi juossut itseään ihan piippuun. Ravattiin vähän aikaa ja käveltiin pitkät loppukäynnit. En kertaakaan ottanut ohjia tuntumalle, sillä mielestäni olisi aika epäreilua yrittää vaatia yhtään mitään tammalta, joka on selvästi krampissa.

Otin Dessieltä kamppeet pois ja annoin sen olla maneesissa yksikseen. Se piehtaroi muutaman kerran ja käveli maneesia ympäri rauhallisesti. Se kuivui yllättävän nopeasti, vaikka oli laukkaamisen jälkeen aivan läpimärkä. Kylmäsin takajalat kunnolla ja laitoin vielä kylmäsavetkin.

Dessie sai iltapalaksi inhoamansa ruiskullisen Regumatea ja taas kunnon määrän sen rakastamaa maissia. Siivotessani karsinaa (joka on ihan karseassa kunnossa aina, kun Dessie on kiimassa) seisoskeli Dessie pesupaikalla pimeässä. Se tuntui nukahtaneen sinne, kun ääntäkään ei kuulunut ja jos se olisi liikkunut, olisi liikkeentunnistimellinen lamppu syttynyt. On muuten aika kamalaa, kun täällä on jo kahdeksalta pimeää.. Kaipa se syksy vaan sieltä vähitellen tulee :/

Jättisierain-Hiki-Dessie