Valitusräjähdys

Tänään stressitasoni laski vihdoin edes hiukan ja tietysti juuri silloin pitää tapahtua jotakin, joka saa minut taas kiehumaan. Tulin tyytyväisenä, mutta muutaman yön valvomisen takia väsyneenä tallille ja ensimmäisenä vastassa oli yksi tietty henkilö (nimeltä mainitsematon valmentaja-henkilö...) kommenttien kera. Dessie oli kuulemma potkinut Paddock-tankoja hänen ohimennessään, niin hän näki tarpeelliseksi kertoa minulle, että tuolle hevoselle kuuluisi ampua kuula kalloon, ei siitä muuhun ole. Tuollaisen hevosen kanssa ei kuulemma voi olla kivaa, siinä pilaa omat ratsastustaitonsa, eikä osaa enää ratsastaa normaaleja hevosia ollenkaan. Tuohon hevoseen käytetty aika on täysin turhaa.

En aluksi viitsinyt sanoa mitään vastaan, sillä tiedän räjähtäväni, jos edes aloitan tuon ihmisen kanssa väittelemisen. En kuitenkaan kyennyt hillitsemään itseäni aivan täysin, vaan (siinä vaiheessa) vielä suhteellisen rauhallisena sanoin, että mielestäni Dessie on kyllä kehittynyt ja kysyin, että olisinko joka päivä tallilla jos tuon hevosen kanssa ei olisi koskaan kivaa? Mielestäni minun täytyy tyytyä siihen, mitä minulla on, sillä niin kauan, kuin minulla ei ole rahaa kunnon hevoseen, täytyy minun vääntää huonosta hevosesta edes jonkinlainen ratsu ihan omin pikku kätösin. Sanoin myös, että jos hän repäisee minulle jostakin kunnon hevosen, joka ei maksa minulle euroakaan, niin voi vaikka heti tuoda sen minulle. Siinä vaiheessa hän sitten otti puhelimen käteen ja yritti soittaa jollekin kaverille jostakin hevosesta. Hyvä, että häntä häiritsee hevostilanteeni enemmän, kuin minua...

Lähdin siinä vaiheessa pois, mutta sama keskustelu alkoi vielä myöhemmin uudestaan. Hän haukkui taas Dessien sen sukua myöten ja kertoi vielä uudestaan, että sen paikka olisi teurastamo, jos se edes sinne kelpaisi. Sanoin taas saman, että olen onnellinen, kun minulla on edes jonkinlainen hevonen ja päivän paras kommentti olikin sitten, että jos hänen ainut vaihtoehto harrastaa ratsastusta olisi Dessie, lopettaisi hän mielummin koko harrastuksen.

Mielestäni on jo liian härskiä tuolla tavalla haukkua Dessietä minulle, mutta siinä vaiheessa, kun ympärillä on muitakin ihmisiä, menee tuollainen käytös jo yli. Hermostuin kunnolla, sillä mitä se kenellekään kuuluu, vaikka tuo hevonen heittäisi minut joka päivä selästään ja joutuisin itkien tulemaan joka päivä tallille. Jos en Dessiestä pitäisi, niin miksi ihmeessä siihen upottaisin kaikki rahani ja aikani?

Inhoan itseni ja tekemieni asioiden puolustelua, varsinkin jos vastapuolelle asiani eivät millään tavalla kuulu. Olen yleisesti aika rauhallinen ihminen, mutta tänään näytin itsellenikin, että välillä jopa minulla voi kiehua yli. Väänsin vielä rautalangasta, kuinka asia nyt vain on niin, että ilman rahaa ei ole hyvää hevosta ja minulla nyt vaan ei satu olemaan sponsoria, joka minulle kunnon hevosen hankkisi. Olen tyytyväinen siihen, että minulla on ylipäätänsä jonkunlainen hevonen, olkoon se sitten jonkun mielestä teurastavaraa tai ei.

Itävallassa on yleistä, että vanhemmat auttavat lapsiaan rahallisesti varsin vanhoiksi, lain mukaan vanhempien täytyy maksaa lapsensa eläminen, kunnes lapsi on opiskellut loppuun. Siksi täällä on perusajatuksena se, että vanhemmat maksavat "lastensa" kulut varsin pitkään. Mielestäni 23-vuotias on jo aikuinen ja aikuinen maksaa omat kulunsa, varsinkin jos haluaa elämäänsä luksusta, kuten nyt omassa tapauksessani hevosen.

Minua kiukuttaa aivan valtavasti varsinkin toisten raha-asioihin puuttuminen ja mielestäni hevonen on raha-asia. Olen saanut kuulla loputtomia kertoja päivittelyjä siitä, miksi vanhempani eivät osta minulle hevosta. Mielestäni on täysin naurettava ajatus, että minä, 23v, soittaisin vanhemmilleni ja pyytäisin heitä ostamaan minulle hevosen. Olisihan se varmasti kivaa, jos vanhemmat toimisivat hevosharrastukseni sponsoreina, mutta vanhempiani ei harrastukseni ole koskaan kiinnostanut, eikä asia tule varmasti koskaan muuttumaan.

Puuh, tulipahan avauduttua, mutta olen kyllästynyt siihen, että minun aina täytyy puolustella sitä, että miksi Dessie ylipäätänsä on tullut minulle. Olen ehkä mielisairas, kun näen siinä potentiaalia, mutta vaikka se olisikin täysin kyvytön, niin en vain kykene ymmärtämään, miksi se jotakin muuta ihmistä ylipäätänsä kiinnostaa. Jos minulla olisi kunnon tykki, saisin luultavasti kuulla siitä, kuinka hyvä hevonen menee hukkaan, kun en kisaa...

Sain itseni onneksi rauhoittumaan nopeasti, sillä tiedän, ettei tuosta asiasta voi enempää keskustella. Jäin kuitenkin vielä miettimään asioita ja olin sisäisesti edelleen hermostunut. Siinä vaiheessa olisi vain pitänyt lähteä kotiin nukkumaan univelkoja pois, mutta menin vielä ratsastamaan. Dessie aistii jokaisen fiiliksen, ennen kuin sen on oikeastaan edes kerennyt tuntea, joten hermostuneena ratsastamaan meneminen ei ehkä ole se fiksuin idea. Dessie oli kyllä ahkera, mutta kuumui ihan järjettömästi varsinkin loppuajasta. Se onnistui kerran potkaisemaan oikein kunnolla seinään, kun en antanut sen räjähtää laukannostossa. Harmitti oikein kunnolla, että sen piti juuri tänään potkaista juuri siihen seinään, jonka takana tuo hermostumisen aiheuttanut henkilö sattui olemaan...

Otin kannukset loppuvaiheessa käyttöön, jotta Dessie ei voinut olla tuntematta pohjeapuja ja homma rupesi toimimaan heti paremmin. Dynamiittipötkö jalkojen välissä oli kyllä edelleen, mutta ainakin se oli todella ryhdikäs sellainen. Aikamoisessa paketissa Dessie joutui menemään koko loppuajan, kun en halunnut kokea enää ainuttakaan räjähdystä. Lopuksi annoin sen laukata sydämensä kyllyydestä, eikä se meinannut pysähtyä sitten millään. Se juoksi ja juoksi ja pitkillä sivuilla vauhti yltyi välillä aivan järjettömäksi. Jossakin vaiheessa se siirtyi raviin ja ravissa sama järjetön vauhti jatkui edelleen. No, saipahan purkaa energioitaan oikein kunnolla ja minäkin sain tuulettaa päätäni, kun siinä vauhdissa ei olisi kerennyt ajattelemaan yhtään mitään.