Sabsin valmennus

Valmennuksesta selvitty ja oikein hyvillä mielin. Keskityimme suoruuteen ja rehelliseen menemiseen. Dessie oli alussa ihan kamala vänkyrä, kun ei ole liikkunut kahteen päivään kunnolla (to ratsastin vain pikaisesti). Jouduin odottelemaan Sabsia puoli tuntia, joten meidän alkuveryttelyt venähtivät aika pitkiksi. Tehtiin Sabsin kanssa sitten vain puoli tuntia hommia ja koko ajan vain kevyessä ravissa. Lopetettiin, kun fiilis oli hyvä ja Dessie oli mennyt tarpeeksi pitkän ajan tasaisesti.

Kyllä se hevonenkin rupeaa toimimaan, kun joku on muistuttamassa esimerkiksi käsieni asennosta.. Dessie toimii kuin itsestään, kunhan pidän kädet ylhäällä ja tarpeeksi edessä. Kun itse jännityn, pidän käteni aina melkein etukaaressa kiinni ja siitä sitten Dessiekin tietysti jännittyy vielä enemmän..

Saatiin tänään kyllä jopa Sabsinkin mielestä oikein hyviä pätkiä aikaiseksi. Tahti säilyi kivana ja hetkittäin tuli kyllä oikein todella hyvä fiilis. Juuri tälläisen valmennuksen tarvitsinkin, jotta muistan taas katsoa vähän enemmän itseänikin. Helposti sitä keskittyy liikaa hevosen ongelmiin, vaikka yleensä ne hevosen ongelmat hoituukin sillä, että korjaa omat ongelmansa.

Noora ratsastaa tosiaan huomenna Sabsin valvonnassa ja maanantaina pääsen sitten taas kokeilemaan uusien vinkkien kanssa ratsastamista.
Valmennuksen jälkeen juteltiin pitkä tovi Sabsin kanssa ja pidän hänen asenteestaan kyllä todella paljon. Hän on itse S-tason kouluratsastaja, mutta ratsastaa sillä asenteella, että kotona tehty perustyö ja luottamus ovat tärkeimmät asiat ja ne, joihin kuuluu panostaa. Jos viitsii kisata, niin se on hieno juttu, mutta tavoite on se, että hevosella ja itsellä on hyvä fiilis. Prosentit eivät aina kerro sitä, että onko omasta mielestä mennyt hyvin. Ketäpä varten me oikein ratsastamme? Eiköhän se harrastus ole ihan itseä varten, ei ketään muita. Harvinaisen hyvä pointti.

Kuvista kiitos Nooralle.