Katselin tänään muiden estevalmennuksia ja rupesi tekemään mieli päästä hyppäämään. Hetkellinen mielenhäiriö johti siihen, että kävin äkkiä satuloimassa Dessien ja lähdettiin hyppäämään! Dessie oli superkiltisti, joten nyt tuli taas näytettyä valmentajahenkilölle, että kyllä tässä on eteenpäin menty, kun hyppääminenkin onnistuu ilman kuumumisia.
Hypättiin ensin pientä pystyä useamman kerran ravissa. Ohjailin taas ihan miten sattuu, Dessie oli ihmeissään, että miksi tuo torvi ei vaan voi ohjata suoraan ja antaa hänen hoitaa hommat. Dessie ei kuitenkaan edes harkinnut juoksevansa ohi, vaan joka ikinen kerta päästiin nätisti yli, kerran se vetäisi yläpuomin mukanaan, kun juuri ennen estettä rupesin jo hidastamaan sitä.. No, hevonen kyllä menisi, jos ratsastaja ei rupeaisi tekemään omiaan.
Kokeiltiin samaa pystyä laukassa ja hyvinhän se meni, Dessie rupesi ennen estettä vähän kiiruhtamaan, mutta parempi niin, kuin että se jäisi jumittamaan ja minulle jäisi enemmän aikaa keksiä hölmöyksiäni.
Lopuksi mentiin vielä laukassa se jo ihan esteen kokoiseksi nostettu pysty, joka oli diagonaalilla ja siitä jatkettiin eteenpäin kahden päällekkäin olevan kavaletin yli. Kavaletit olivat myös diagonaalilla, joten harjoitus oli kahdeksikon muotoinen. Tuo meidän miniratamme tultiin pariin otteeseen peräkkäin ja siihen olikin hyvä lopettaa, kun molemmille jäi hyvä mieli. Oliverin kommentti lopuksi "no, osaahan se olla kilttikin." No shit, Sherlock!
Lopuksi annoin Dessien vielä ravata pitkin ohjin. Aika nopea hyppely, mutta me molemmat oltiin hikisiä ja tyytyväisiä, joten ei enempää tosiaan tarvitakkaan. Eiköhän tästä vähitellen voitaisi ruveta ottamaan hyppääminen yleisemmäksi harjoitukseksi. Dessien mielestä se on ainakin kivaa, minun mielestäni se ei ole siinä hypätessä kovinkaan hauskaa, mutta sen jälkeen oleva tyytyväisyys on se, joka mahdollisesti saattaa minua motivoida. Olen kyllä ihan järjetön jännittäjä, mutta nyt voisin vähitellen päästä jännitykseni yli ja ajatella hevosta; sillä on kivaa ja se rentoutuu todella kivasti hypätessä. Miksipä en siis yrittäisi hypätä, kun kerta hevonen siitä nauttii ja saa vaihtelua treeniin?
Eilen ratsastin Dessien ihan normaalisti, aluksi se oli tosi jees, lopussa vähän yritti kuumua, mutta oli kyllä koko ajan varsin hyvä. Huomasin ratstastuksen jälkeen, että se oli polkaissut vasemman takasen ruununrajaan pienen halkeaman. Siitä valui vähän verta, mutta se tyrehtyi kyllä nopeasti. Tänään unohdin koko asian ja ratsastuksen jälkeen siitä tuli taas vähän verta. Täytyy pitää silmällä sitä kohtaa ja käyttää seuraavat päivät vaikka bootseja takasissa, ettei se lähde enempää aukeamaan ja että se pysyy puhtaana. Melkein joka päivä joku uusi pieni haava.. Onneksi ne sentään parantuvat todella nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti