Unelmahevoseni

Ja kysymykset jatkukoon..


Päivä 4 - Unelmahevoseni


Tästä on tullut puhuttua aikaisemminkin ja tuskin on niille, jotka ovat minua edes hiukan seuranneet, jäänyt pimentoon, minkälainen se unelmahevoseni olisi. Unelmieni hevonen olisi musta kouluratsu valkoisin merkein, vähintään vaB-tasoinen ja luonteikas. Kuvailin nyt sitten tietysti Lenny Kravitzin ja Iso Griffon, joten niitä unelmahevosia löytyy onneksi jo historiastani. Jomman kumman 8veenä ottaisin heti. Mutta kyllä se Griffo 18veenä kelpaisi myöskin, parempaa opetusmestaria ei ole, kuin GP-tasolta eläkkeelle jäänyt. Griffo on nyt jo 23v, viimeksi kun kuulin kuulumisia niin voi loistavasti. Ikävä on kova :(

Toivelistani

Ja taas jatketaan kysymyksellä!

Päivä 3 - Toivelistani

Toivelistallani on vaikka mitä, mutta pakko myöntää, että en tällä hetkellä tarvitse mitään kiireellisesti.

Kiireisimmät olisivat uudet ohjat, nahkaöljy/rasva ja suitset, ilman muita toiveita voin elää kauankin.

Suitset: En ole vieläkään löytänyt kivoja suitsia, haluaisin pullbackillisen turpiksen, joka olisi topattu valkoisella, otsapantakin saisi olla topattu valkoisella, mutta siinä saisi olla sivussa pari blingiä. Enpä ole tälläisiin vielä törmännyt. Esim näihin vielä pari blingiä otsapantaan (ja se pullback-turpis..), niin hyvä olisi.. Etsintä jatkukoon..

Kuva Horze.

Punaiset ratsastushousut: Mountain Horsen Jeaniet olisivat juuri sellaiset, mitä olen etsinyt.

Saappaat: Vähitellen tarvitisisin uudet saappaat, kun vanhat menevät heti niin hirveän epäsiistin näköisiksi. Näin hevosmessuilla aivan superhienot italialaiset saappaat, joissa yläosassa oli sinistä ja punaista, mutta valitettavasti jäi pistämättä merkki mieleen.. Olen niitä googlaillut, mutta eipä ole löytynyt. Tälläiset löysin, mutta niissä haluamissani värit olivat kauniimmat ja oli myös saappaat, joissa yläosassa oli molemmat lempparivärini. Saappaan yläosa voisi myös olla mustaa kiiltonahkaa.

Koulusatula: Olen aina tykännyt eniten Prestigen ja Childericin satuloista, onneksi olen niissä eniten istunutkin. Remillä on ihan ok Kieffer, mutta jos jostakin repäisisin muutaman tonnin ylimääräistä (i wish), niin kyllä meille kunnon Prestige tai Childeric tulisi, mustana tietysti.

Jalustimet estesatulaan: Meillä on vanha estesatula, mutta se kelpaa minulle. Sitä voisi kyllä vähän tuunailla esim. Jin Stirrupin punaisilla jalustimilla. 

Kyllähän niitä toiveita tietysti löytyisi, mutta tässä olisivat ne, jotka tulisivat heti jos ylimääräistä rahaa saisin nyt. Toivelistalla olisi myöskin Remille sen toimimattoman munuaisen poistoleikkaus, tietysti toivoisin, ettei sitä tulla tarvitsemaan, mutta aika näyttää.

Ratsastajaesikuvani

Kysymykset jatkukoon.

Päivä 2: Ratsastajaesikuvani

Hmmh, tämä onkin vaikea kysymys.
Ihailen useita taitavia kouluratsastajia. Yksi, jota olen ihan harrastukseni alkuajoista ihaillut on Kyra Kyrklund. Ihailin pienenä hänen Matadoriaan, ylläri, että musta piirtopää on herättänyt huomioni. Kyran kirjaa Kyra ja ratsastuksen taito luin kiinnostuneena jo ennenkun tiesin, mikä on peräänanto tai edes "pyöreänä tai muodossa meneminen". Tuli opeteltua ulkoa kaikki mahdollinen, mitä kirjassa luki, vaikka en ymmärtänytkään oikeastaan yhtään mitään.

Kyra ja Matador II. Kuva täältä.

Toinen ihailemani ratsastaja on Edward Gal, joka tuskin myöskään paljoa esittelyitä kaipaa. Kukapa ei ihailisi Edwardin ja Totilaksen yhteistyötä. Onhan hän varmasti myös muiden hevosten kanssa loistava ratsastaja, mutta Totilaksen kanssa hänen taitonsa pääsivät parhaiten esille. Toivoisin, että Edward vielä joskus saisi Totonsa takaisin.

Edward ja Toto. Kuva täältä.

Kolmas ihailemani ratsastaja on Kimmo Sulkala. Rusalla olen päässyt hänen ratsastustaan seuraamaan hyvin läheltä ja pidän hänen tyylistään. Näin hänet joskus vuosia sitten Horse Showssa ja iskin silmäni hänen hevoseensa Iso Griffoon, oli hienoin hevonen, jonka olin livenä nähnyt. Enpä olisi silloin uskonut, että myöhemmin itse hoitaisin ja ratsastaisin Griffoa.
Kimmo saa minulta ihailua myös siksi, että hän on sairaudestaan huolimatta ja parantumisensa jälkeen noussut hyvin nopeasti takaisin hevosenselkään. Miellyttävä ja hauska mies muutenkin, todella hyvällä asenteella liikenteessä.

Kimmo ja Gee. Kuva täältä.

Miksi harrastan ratsastusta

Tällä hetkellä kaikki muu, kuin koulujuttujen tekeminen kiinnostaa, joten aloitanpa tämmöisen "30 days of horses"-postaussarjan.

Päivä 1 - Miksi harrastan ratsastusta

Olen aina rakastanut eläimiä, mutten perheen allergioiden takia saanut kotiin mitään lemmikkejä (paitsi akvaarioita). Joskus ala-aste-ikäisenä menin kaverini mukaan hänen hevosensa luokse ja olisin saanut ratsastaa, mutta kypärä oli mielestäni niin ruma, etten sitten halunnutkaan ratsastaa.. Siinä ensimmäinen mieleenjäänyt hevosmuistoni. 

Pari vuotta myöhemmin menin katsomaan kaverini ratsastustuntia ja sille tielle jäin. Rakastuin ratsastuskoulun yhteen ihanaan mustaan tilastoruunaan ja siitä alkoi sitten vanhemmilta kinuaminen. Äitini ei olisi antanut minun aloittaa ratsastusta, ihan ymmärrettävästä syystä, sillä hänen serkkunsa on kuollut ratsastusonnettomuudessa. Iskä luovutti jossakin vaiheessa ja soitettiin yhdessä ratsastuskouluun, josta sain pitkän odottelun jälkeen paikan alkeiskurssilta. 

Kesken jatkokurssin minut laitettiin ryhmään, jossa tytöt jo kisasivat seurakisoja, itse en edes tiennyt mikä on asetus. Ratsastuksenopettajani taisi nähdä minussa potentiaalia, sillä olin todellakin alkeisratsastaja vuosikaudet ratsastaneiden tallin parhaiden poniratsastajien joukossa. Olen todella kiitollinen silloiselle opettajalleni siitä, että hän vähän niinkuin pakotti minut oppimaan ja pirun nopeasti sitä tulikin opittua. Siitä lähtien olen ollut varsin kunnianhimoinen ratsastaja, jokin päässä vain napsahti ja tajusin, että tämä on se minun juttuni. Perheestäni tai lähimmistä kavereistani olin ainut, joka harrasti ratsastusta, joten oli kivaa, kun oli joku maailma, mistä kukaan ei ymmärtänyt mitään. Kukaan ei vaatinut mitään, kukaan ei voinut kritisoida.

Ratsastaessa saan nauttia eläimistä ja niiden rauhoittavasta seurasta, on aivan varma, etteivät ajatukset siirry muuhun, kuin siihen mitä olen juuri hevosen kanssa tekemässä. Olen ns "johtajatyyppiä" ja hevosten kanssa tämä piirteeni on ollut varsin toimiva. Tulen toimeen hevosen kuin hevosen kanssa, sillä minulle on todella tärkeää, että hevonen kunnioittaa minua ja pitää minua pomona. Olen aina hurjan tyytyväinen jos jokin asia, mikä ei ole ennen toiminut, rupeaakin toimimaan, joten luultavasti tärkein asia ratsastusharrastuksessani on sen tuoma tyytyväisyys itseeni ja oman kehityksen/onnistumisen näkeminen.

Päivä 2 - Ratsastajaesikuvani
Päivä 3 - Toivelistani

Päivä 4 - Unelmahevoseni
Päivä 5 - Ratsastusurani
Päivä 6 - Omat varusteeni
Päivä 7 - Kuinka hevoseni tuli minulle
Päivä 8 - Parhaat saavutukseni ratsastuksessa
Päivä 9 - Lempimerkkini
Päivä 10 - Kotitallini
Päivä 11 - Mitä hevoseni syö
Päivä 12 - Elämäni hevonen/hevoset
Päivä 13 - Hevoseni varusteet
Päivä 14 - Unelmatallini
Päivä 15 - Parhaat kuvat hevosestani
Päivä 16 - Mieleenpainuvimmat kilpailuni
Päivä 17 - Vahvuuteni ja heikkouteni ratsastajana
Päivä 18 - Tärkein ja turhin varusteeni
Päivä 19 - Hevosesikuvani
Päivä 20 - Tavoitteeni ratsastuksessa
Päivä 21 - Hevoseni hyvät ja huonot puolet
Päivä 22 - Videokooste hevosestani
Päivä 23 - Näin valmistaudun kilpailuihin
Päivä 24 - Hevosblogeja joita luen
Päivä 25 - Minä hevosenomistajana
Päivä 26 - Taustajoukkoni
Päivä 27 - Parhaat hevoskuvani (itsekuvatut)
Päivä 28 - Unohtumattomin hevosmuistoni
Päivä 29 - Ratsastusurani tärkein valmentaja/opettaja
Päivä 30 - Tilannekuvia ja kommelluksia 

Koulutreenailua

Eilen ratsastin ensin Sallyn, se oli alussa jäykkä ja tahmainen. Tuntui siltä, ettei Sallyä olisi kiinnostanut liikkuminen ollenkaan. Taivuttelemalla ja lisäyksillä sain sen kuitenkin vertymään ja yhtäkkiä se olikin todella hyvä ratsastaa! Ensimmäisen kerran se tuntui oikeasti rentoutuvan ja sainkin sen kokoomaan itseään enemmän kuin ennen. Mentiin paljon kiemurauria, väistöjä ja voltteja ja niin sain takapään tekemään kunnolla töitä.

Laukan kanssa ollaan tehty paljon töitä, Sally laukkaa "estelaukkaa" ja haluaisin sen oppivan laukkaamaan lyhyempänä, kootumpana. Eilen laukkakin rupesi sujumaan, kun nostin laukan hidastempoisesta kootusta ravista. Sally tekee ihmeellisiä spurtteja laukassa, sen omistajan kanssa ollaan juteltu, että ihan kuin se näkisi jotain mielikuvitusesteitä.. Sally on kuulemma hypätessä kuin imuri ja nämä sen mielikuvituksessa olevat esteet ovat kyllä näyttäneet minulle mitä omistaja tarkoittaa Sallyn loistavalla imulla. Sallylle pitää koko ajan keksiä jotakin pikkutarkkaa tekemistä, jottei sen keskittyminen herpaannu. Uskoisin, että laukkaspurtit liittyvät myöskin siihen, ettei Sally vaan yksinkertaisesti jaksa keskittyä pelkkään laukkaamiseen. Se selvästi vaatii ihan peruslaukkaamiseenkin enemmän haastetta.. 

Sally on rankin hevonen, jota olen koskaan ratsastanut, mutta sen kanssa pienetkin edistymiset ovat jotenkin enemmän palkitsevia, kuin muiden hevosten kanssa. Pieni pätkä kootussa ravissa ja hyvin pyörivä laukka ovat kovan työn takana, mutta joka kerta Sallystä saa enemmän irti. 

Mielestäni on kummallista, miten esteratsastajat usein unohtavat, miten tärkeää kouluratsastus on. Olen ihan varma, että Sallystä tulee parempi esteratsu, kun sitä treenataan kunnolla myös koulupuolella. En tajua mitä esteratsastajat tekevät välipäivinä, kun eihän joka päivä hypätäkään voi..

Remingtonin kanssa ajattelin eilen tehdä vähän rennomman päivän, mutta kun huomasin, miten energinen se oli, tulikin tehtyä oikein kunnon koulutreeni. Aluksi annoin sen ravata pidemmällä kaulalla ja laukattiin kunnon vauhtia, minä kevyessä istunnassa. Remi ei olisi malttanut laukkaspurttaamisen jälkeen keskittyä rauhalliseen ravaamiseen, mutta sain sen todella kivasti avuille väistöillä ja kiemuraurilla. Remi oli todella kiva ratsastaa, oikein vetreä. En olisi kuvitellut sillä olevan noin paljon virtaa, kun sunnuntaina tosiaan hypättiin. Tehtiin muutamat todella kivat ravilisäykset ja treenattiin taas kootumpaa laukkaa volteilla. Laukka oli tosi hyvää, mentiin jo niin pieniä voltteja, ettei piruettilaukka ollut kovinkaan kaukana. Pitääpä ruveta treemaamaan taas enemmän tuota kokoomista laukassa..

Eilen minulle tuli taas valtava hyvänolontunne, kun Remin kanssa kaikki toimii niin hyvin. Kun miettii, että vajaa pari kuukautta sitten en olisi uskonut, että sen kanssa treenattaisiin enää yhtään mitään, niin kappas vain, nyt treenataankin jo kahta lajia.. Pitää pitää peukut pystyssä, että tilanne tosiaan on totta, eikä tulisi mitään takapakkeja. Remi on kyllä niin loistava löytö, sen luonne on vaan yksinkertaisesti ihan mieletön, ei tuollaisia vaan yksinkertaisesti tule vastaan :)

Loppuun taas pari kuvaa meidän maisemista tallilta. Eilen oli kokoajan hirveitä ukkosia, mutta illaksi onneksi rauhoittui. Koko kaupunki oli peittynyt pilvillä, mutta vuorella oli kirkasta. En kyllä tosiaan vaihtaisi näitä maisemia ihan helpolla..

Hyppääminen jatkuu..

Enpäs jäänytkään kentän reunalle katselemaan, vaan sain itseni tsempattua mukaan hyppäämään! Ja onneksi hypättiin, meni nimittäin ihan superhyvin! Aluksi Remi kielsi pari kertaa, kun selässä killuvan tyypin mielestä ei esteen yli meneminen ollut kovinkaan turvallista.. Lopetin miettimisen ja kappas, sitten ei tullutkaan enää mitään ongelmia. Loppuajasta hymyilin suunpielet korvissa ja oli kyllä ihan loistava fiilis, kun olin saanut itseni rentoutumaan.

Sain vain jatkuvasti kuulla piikittelyä kouluratsastajien pelkuruudesta ja siitä, kuinka me suomalaiset taidamme olla aikamoisen tyhmiä, kun jännitämme pikkuesteitä, jännittää saisi vasta GP-tasolla kuulemma.. Jaron kommentit ovat muutenkin luokkaa "takapuolesi selvästi painaa liikaa, kun et saa sitä ylös satulasta", mutta ehkä Jaron tasoiselta valmentajalta voikin kuunnella hiukan piikittelyä.. Jaro on aikoinaan ollut Euroopan huippuratsastajia (esim kaksinkertainen Tsekin mestari kouluratsastuksessa ja esteillä saavutuksia niin paljon  "ettei jaksa edes ruveta luettelemaan") ja kertoikin tänään, kuinka hänen suurin vastuksensa oli Nelson Pessoa.. Eli ammattitaitoa tai kokemusta ei ainakaan puutu.. Ja aika hienoa, että herra jaksaa vielä yli 70veenä valmentaa!

On kyllä tosi hienoa, että aloitin esteiden menemisen juuri nyt niin päästiin Jaron valmennettavaksi!

Blogihaaste: Yksitoista

Kopsasin Kaisalta blogihaasteen, kun oli kivoja kysymyksiä. En nyt myöskään haasta ketään, tehköön kuka tahtoo.

"Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.

Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi.Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata.Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän."

1. Mikä on ollut elämässäsi tärkein hevonen? Kerro siitä muutamalla lauseella.

Lenny Kravitz oli minulle todella tärkeä, sen kanssa tuli opittua ja koettua paljon. Sovittiin hyvin yhteen, Lenny oli luonteikas ja minulle sopivat parhaiten hevoset, joiden kanssa ei varmasti tule tylsää. Ihana musta piirtopää, äärettömän komea ja osaava.

Kylmälässä 2010

2. Mikä sinusta tulee isona/mikä olet nyt ammatiltasi?

Olen freelance-valokuvaaja, tulevaisuudessa olisi tarkoitus tehdä ura muotikuvauksen parissa. Yrittäjänä olisi tarkoitus pysyä.

3. Missä maissa olet käynyt?

Huh, no näitä on paljon.. Tässä nyt joitain, jotka tulee näin äkisti mieleen. Itävalta, Saksa, Indonesia, USA, Dominikaaninen tasavalta, Kroatia, Thaimaa, Ranska, Englanti, Italia, Kreikka, Ruotsi, Venäjä, Viro, Espanja, Slovenia, Slovakia, Tsekki, Unkari, Kypros, Tunisia.. Tänä vuonna Englanti, Suomi, Venäjä, Slovenia ja Kroatia.

Dominikaaninen tasavalta

4. Mikä on ollut elämäsi onnellisin hetki tähän asti?

No näitä on paljon, yksi oli se, kun tein päätöksen ulkomaille muuttamisesta ja toinen kun sain unelmieni opiskelupaikan, joka mahdollisti sen ulkomaille muuttamisen. Yksi onnellisimmista hetkistä oli myös, kun sain valkolakin päähäni Helsingin saksalaisesta koulusta. Eli vuoden 2009 kesä oli kyllä aika onnellisia hetkiä täynnä.

5. Mistä hevos-/ponirodusta pidät eniten ja miksi?

Saksalaiset puoliverirodut ovat eniten mieleeni, holsteinerit ja trakehnerit ovat ehkä niistä lempparit.

Kylmälä 2010

6. Mitä puet päällesi normaalina arkipäivänä kouluun/töihin?

Olen todella klassinen pukeutuja, väreinä käytän lähes poikkeuksetta sinistä, punaista ja valkoista. Yleensä puen kouluun chinot tai tummat farkut, yleensä raitapaidan, paitiksen tai t-paidan ja bleiserin/neuleen. Minulla on monista vaatteista pari kappaletta parissa eri värissä.. Jalassa yleensä purkkarit, niitä löytyy myös useat eri väriset.. Ranteessani on koulussa aina hopeanvärinen blingikello, kaulassa killuu yleensä Tiffanyn sydänkoru tai hopeinen ankkuri/purjevene/ruori, korvissa helmet tai ankkurit/ruorit ja hopeiset sormukset molemmissa keskisormissa.

Praha 2011

7. Jos saisit valita minkä tahansa esineen jonka saisit nyt heti ilmaiseksi, mikä se olisi?

Auto. Tällä hetkellä kelpaisi ihan mikä vaan kulkuväline, jota ei tarvitsisi itse polkea...

8. Millaisen hevosen/ponin haluaisit jos raha ei olisi este?

Hmmh, noin 8v saksalainen puoliverinen, sukupuoli on oikeastaan ihan sama. Koulutustasoltaan vaB, täytyisi olla niin oppivainen ja potentiaalinen, että enemmänkin voisi opettaa. Suvussa saisi olla Landgraf tai Donnerhall, tai vaikka molemmat. Liikettä pitäisi löytyä, mutta mukava istua täytyisi olla. Väriltään ei ruunikko, mikä tahansa muu väri kävisi, mieluiten kuitenkin musta valkoisin merkein (valkoiset merkit ovat kyllä aika must, oli hevonen minkä tahansa värinen). Luonteeltaan saisi olla haastava, mutta silti yhteistyökykyinen. Ehdottoman terve, mutta sitä ei valitettavasti rahallakaan saa.

Kuva täältä

9. Kuinka paljon harrastat liikuntaa viikossa (muuta kuin ratsastusta ja muita hevosjuttuja)?

Pyöräilen tallille 5-6 kertaa viikossa, pari kertaa viikossa käyn salilla, kuntonyrkkeilyä tulee enimmäkseen harrastettua. Välillä käyn juoksulenkeillä, mutta polvet vähän valittelevat, niin tulee pideltyä juoksutaukoja.. Pidän kerran viikossa päivän, jolloin en tee mitään, en mene edes tallille.

10. Missä haluaisit asua?

Juuri täällä tällä hetkellä, Itävalta on hyvä maa asua. En ole vielä keksinyt, että missä muualla, kun jotenkin kaikki paikat kiinnostavat. 

Kotikaupunki <3

11. Millä talleilla olet ratsastanut?

Leppävaaran ratsastuskoululla ja Ruskeasuolla, Itävallassa kahdella eri tallilla. Satunnaisesti vaikka missä.

1. Estevalmennus

Selvisin estevalmennuksesta ja oli muuten hyvä, että tuli näin yllättäen aloitettua. Alussa jännitti hiukan, mutta parin onnistuneen hypyn jälkeen rentouduin. Meinasin pyörtyä, kun valmentaja nosti esteen metrin korkuiseksi, mutta kyllä me siitäkin yli mentiin. Kun ottaa huomioon, etten ole hypännyt kuuteen vuoteen onnettomuuden jälkeen, niin meni kyllä harvinaisen hyvin. Kunnes sitten ei enää mennytkään.. Minua rupesi jostakin syystä jännittämään ja Remi kielsi pienellä ristikolla, koska se selvästi huomasi, että minua rupesi pelottamaan.. Olen kyllä idiootti, kun metrin pysty ei ollut ongelma ja sitten pieni ristikko jännitti.. Ristikon jälkeen oli 80 sentin okseri neljän laukka-askeleen jälkeen, mutta sille Remi kielsi joka kerta, koska minun aivoni eivät selvästi kyenneet ristikon jälkeen mihinkään ja jännityin rautakangeksi niin en yhtään ihmettele, ettei Remi mennyt yli.. Kerran oltiin jo menossa yli, mutta viime hetkellä Remi vetäisi ohi ja lensin siinä rytäkässä selästä. Tippumisen jälkeen minua sitten hermostutti ja jännitti niin paljon, että mentiin sitten enää kerta se tyhmä ristikko ja lopetettiin siihen.
Olen kyllä oikeasti todella tyytyväinen, vaikka loppu ei nyt mennytkään kovin hyvin. Tärkeintä on se, että todellakin uskalsin hypätä ja nytpähän näin miten kivaa Remillä on hypätessä. Remin hyppytyyli tuntui olevan varsin hyvä, valmentaja sanoikin, että kuhan saadaan minun pääni kuntoon ja lopetan turhan jännittämisen, niin hän ihan mielellään meitä valmentaa.
Sunnuntaina olisi mahdollisuus taas hypätä, mutta taidan jäädä ihan vain kentän laidalle katsomaan, kun muut hyppäävät. Ensi viikolla voidaan sitten taas kokeilla uudestaan, kuhan saan itseni rauhoittumaan...

Parit kuvat saatiin onneksi, laatu ei päätä huimaa, mutta onpahan todisteita, että tosiaan esteen olen ylittänyt ;)

Iiiiks!

Suunnitelma aloittaa hyppääminen alkaakin toteutua nopeammin, kuin ajattelin. Sanoin eilen tallilla vähän liian kovaan ääneen, että olisi tarkoitus ruveta tsemppaamaan itseäni takaisin esteille ja kappas, lupauduin sitten mukaan estevalmennukseen.. Tänään olisi sitten ensimmäinen hyppykerta, onneksi meitä on kaksi ratsukkoa ja molemmilla on vähän uskallusongelmia, joten lähdetään liikkeelle ihan alusta.
Eilen vähän kokeilin kavaletin avulla uskaltamistani ja Remi oli kyllä todella tyytyväisen oloinen, kun pääsi laukkaamaan oikein kunnolla ja hyppäsi kavaletin joka kerta oikein kunnon loikalla. Olin laittanut yhden puomin lyhyelle sivulle ja Remi hyppäsi senkin yli kunnon isolla hypyllä.. Mutta pakko myöntää, että ne muutamat kerrat, mitä kavalettia mentiin, olivat kyllä hurjan hauskoja. Minua kyllä jännittää ilta ihan hirveästi, mutta onneksi tiedän, että valmentaja osaa ja tietää hurjan paljon. Hän tuntee minut onneksi jo ja tietää, että olen kouluratsastaja ja että Remillä ei ole ylitetty esteitä hyvin pitkään aikaan. Toivottavasti saisin jonkun kuvaamaan, olisi itsekin kyllä kiva nähdä, miten kammottavalta näytän hypätessä. :D Wish me luck!

Remillä oli selvästi todella kivaa ja se tietysti motivoi minua vieläkin enemmän. Monipuolisella treenauksella saavuttaa enemmän, niinhän se on. Remi tarvitsee nyt ehdottomasti enemmän liikuntaa, sillä laiduntaminen näkyy jo mahassa.. Nyt kun näin Remin muutaman päivän tauon jälkeen, se näytti kyllä taas astetta paremmalta, karva kiiltää ja sen perusilme on tyytyväisempi ja terveemmän näköinen, kuin oikeastaan koskaan ennen. Nyt minulla on onneksi aikaa panostaa Remiin taas oikein kunnolla, reissut on reissailtu tältä erää ja motivaatio on huipussaan. Ah, kyllä tämä kesä vaan on ihanaa aikaa!

Loppuun pari kuvaa pitkän viikonlopun kestäneestä reissusta Kroatiaan.. Tuonne olisin jäänyt mielelläni pidemmäksikin aikaa...

Treenailua

Ridasin tänään ensin Salomen, joka oli eilen pitkästä aikaa hypännyt isompia esteitä ja oli ollut kuulemma todella kuumalla tuulella ja hypännyt todella hyvin. Sally oli tänäänkin kivan energisellä tuulella, vähän alussa yritti testata, eikä meinannut mennä yhteen nurkkaan. Tein nopeatempoisen alkuveryttelyn, Sally meni kivasti eteenpäin, ei tarvinnut yhtään käskeä. Tajusin tänään, että Sally menee paljon paremmin jos ratsastaa todella kevyellä kädellä ja muistaa myödätä usein. Mentiin paljon kiemurauria ja Sally olikin todella tasainen. Tehtiin muutama laukanvaihto ja pohkeenväistöjä ravissa. Loppuravaillessa maneesiin tultiin rakentamaan esteitä ja Sally oli ihan hölmö, se katseli jokaista puomia ja ihmistä, kuin ei olisi ennen mitään vastaavaa nähnyt.. 

Sallyn jälkeen pistin Remin kuntoon ja mietiskelin hetken, että voitaisiin oikeastaan vain maastoilla, mutta pienen maastolenkin jälkeen innostuinkin ratsastamaan Remin kunnolla läpi. Maastossa Remi pörisi ja säpsyili ja koko lenkki mentiin korvat höröllä ja kaula piukeana. Mentiin kentälle, jossa Remi näki vähän jokapuolella mörköjä.. Ruvettiin heti ravaamaan ja sain kyllä jonkin aikaa verkata, että Remi rentoutui ja unohti kyttäilyn. Mentiin todella pieniä voltteja ja kiemurauria ravissa ja treenattiin laukanvaihtoja ja mentiin laukassakin pieniä teitä. Laukattiin aika pitkään, mutta en huomannut Remin väsyvän ollenkaan. Lopuksi mentiin vielä pohkeenväistöjä ja avoja ja meni muuten oikein harvinaisen hyvin, Remiä oli kiva ratsastaa, kun se oli niin pörheänä. Kaiken työskentelyn jälkeen annoin Remin laukata rennosti koko kenttää ympäri, istuin itse kevyessä istunnassa. Remi tuntui nauttivan oikein kunnolla, kerran meinasi lähteä käsistä, kun auto hurautti kentän ohi. On kyllä niin ihanaa, ettei Remi tuonkaan ratsastuksen jälkeen tuntunut ollenkaan väsähtäneen. 

Lähden huomenna aamuyöstä taas reissuun... Reissailu ja hevosharrastus ei oikein sovi yhteen, mutta onneksi Remi saa olla koko päivän laitumella ja pääsee maastoilemaan/juoksutettavaksi, joten ei ihan liikkumattomana ole, kun itse vetelen ympäri maailmaa.. Tulen sunnuntaina takaisin ja sitten olisi kyllä tarkoitus pysyä ihan vain kotona ja keskittyä Remin kunnon nostamiseen.

Poneilua

En ole oikeastaan koskaan ollut poniratsastaja, aloitin ratsastuksen melkein 12-vuotiaana ja olin jo silloin saavuttanut täyden pituuteni (tai lyhyyteni)... Olin silloin muita alkeisratsastajia tietysti pidempi, kaikki muut kun olivat alle 10-vuotiaita, joten sain aina ratsastaa isoimmilla poneilla. Ponittoman taustani takia sain tänään kyllä naureskella valtavan ratsuni selässä aika lailla.. Tuntui, kuin olisin itse juossut, kun yritin keventää ja tuntui kyllä oikein harvinaisen hölmöltä. Poni tarvitsisi ratsuttajan ja sen omistaja yrittää saada palkattua minut siihen hommaan, mutta en tiedä kuinka järkevä idea se olisi. Kuvia katsellessa en näytä mitenkään aivan käsittämättömän isolta, vaikken tietystikkään poniratsastajaltakaan näytä.. Oli kyllä melkoisen hauskaa touhua, mutten kylläkään tiedä, että jaksaisinko ratsastaa ponia pari kertaa viikossa. Pitää miettiä, vaikka tänään hurjan huvittavaa menoa olikin!

Ratsastin tänään myös Remingtonin, ensimmäistä kertaa reissuni jälkeen. Remi oli äärettömän energisellä tuulella, kyllä huomasi, että viime viikko meni maastoillessa ja juoksuttettavana. Remi tuntui kuin uudestisyntyneeltä, se liikkui todella tyytyväisenä ja oli jopa hiukan kuuma. Tänään muistui mieleen, miltä se Remi oikeasti motivaatioltaan tuntuikaan, tälläinen se oli syksyllä, kun se minulle tuli.
Kentällä hyppäsi toinen ratsukko samaan aikaan, kun ratsastin ja Remi innostui hirveästi esteistä, korvat hörössä katseli, kun toinen hevonen pääsi hyppäämään. Minulle heräsi taas pieni innostus hyppäämisestä, nyt kun kerta saatiin toinen mahdollisuus niin tällä kertaa oikeasti yritän saada itseni tsempattua hyppäämään. Se tekisi todella hyvää niin Remille, kuin minullekin. Remi tuntuu olevan niin hurjan hyvässä kunnossa, että voitaisiin vaikka jo aika pian yrittää soluttautua mukaan estevalmennukseen. Katsellaan, että nauretaanko meidät pihalle vai kuoriutuisiko minusta vielä pienen pieni esteratsastaja.. No, kuhan ylitetään ensin vaikka kavaletti....

Superuutisia ja suru-uutisia

Ensin hyvät uutiset; Remingtonin klinikkareissu meni mitä loistavammin, lääkäri ihmetteli Remin hyvää kuntoa, kuten arvelinkin. Eivät uskoneet samaksi hevoseksi, kuin kuukaus sitten.. Veriarvot saadaan kai tietää vasta loppuviikosta, mutta lääkäri sanoi, että ei usko niissä olevan yhtään mitään häikkää. Aikamoinen muutos kyllä aikaisempaan murskaennusteeseen verrattuna, "pihakoristeeksi" tuomittu Remi saikin nyt sitten terveen paperit ja voimme tästä vähitellen ruveta treenaamaan taas oikein kunnolla! Tällä kertaa reissusta kotiutuminen olikin ihan hiukan kivempaa, kuin viimeksi ;) Olen äärettömän helpottunut ja onnellinen, että uskoin enemmän omaan tunteeseeni, kuin lääkärin todella surkeaan ennusteeseen.

Sitten se surullinen uutinen.. Sattumoisin sain kuulla, että entinen hoitohevoseni Riverboy on jouduttu lopettamaan jo helmikuussa. Aika kamalaa saada tietää vasta näin paljon myöhemmin.. Ripa oli persoonallisin tuntemani hevonen, se opetti minulle aivan valtavasti.. Se osasi yllättää käyttäytymisellään ja sen kanssa tuli koettua niin useat säpsyilyt ja pelkäämispörinät Keskuspuiston poluilla kuin onnistumisen tunteet ratsastaessa. Paljon ihania hetkiä ja myös niitä hetkiä, jolloin kyseenalaisti moneen otteeseen sen, että miksi sitä pitikään suostua lähtemään tunniksi taluttamaan hevosta, joka on kuin hysteerinen norsu posliinikaupassa.. Se oli se hevonen, joka näytti minulle, millaista on, kun hevonen oikeasti osaa ja kuinka ihanaa sellaista hevosta on ratsastaa.
Kerkesin hoitamaan Ripaa pari vuotta, kunnes sen omistajan poika (joka kilpaili sen kanssa esteillä kansallisella tasolla 140cm luokkiin saakka) muutti muualle ja Ripa pistettiin myyntiin. Ripa pääsi kyllä onneksi hyvään kotiin taitavalle junnupojalle opetusmestariksi, saman perheen tallissa se sai onneksi olla loppuun saakka. Aivan mieletön hevonen, jota on tullut ikävöityä paljon. Nyt se saa sitten levätä rauhassa, toivottavasti siellä minne se meni ei ole paljoa mörköjä puskissa...

R.I.P. RIVERBOY GER

25.2.1994- 6.2.2012

Torstai

Ratsastin eilen Remin ilman satulaa, oli kyllä aivan mainiota! Remi liikkui todella rennosti ja reippaasti, pitää varmaan tsekata satulan istuvuutta, kun kerta ilman satulaa Remin liike oli jotakin aivan muuta, kuin satulan kanssa... Tehtiin paljon suunnanmuutoksia, kaikenlaisia pieniä voltteja ja kiemurauria. Remi oli nyt varmaan kootumpi kuin koskaan ja ravilisäyksetkin onnistuivat! Mentiin myös avoja ja paljon pohkeenväistöjä ja huomasin, että Remi vertyi tosi kivasti. Tuli oikein hyvä mieli ratsastuksen aikana, juuri näiden hetkien takia tätä teen.. Saatiin taas paljon ihmetteleviä katseita, kun minun "kipeä" ruunani veteli kuin elämänsä kunnossa.. Tuli eilen ihan hirveän haikea olo, kun lähdin tallilta. Olen huomenna lähdössä viikon reissuun, jonne en olisi kyllä nyt lähtenyt, jos olisin tiennyt, että ensi viikolla Remi pitäisi viedä klinikalle tsekkaukseen. No, reissu on varattu jo kauan sitten ja onneksi Remi voi niin hyvin, että voin sen muiden hoitoon jättää. Tallin omistaja lupasi viedä Remin loppuviikosta klinikalle, on meillä kyllä maailman paras tallinpitäjä.. Ajateltiin, että näin olisi kaikista paras, sillä ensi viikolla jää kuitenkin liikutus vähemmälle, niin miksipä Remiä ei vietäisi klinikalle. Sitäpaitsi näin en itse rupea stressaamaan, vaan kun tulen takaisin niin tiedetään enemmän ja voin tehdä sitten päätöksiä tulevaisuuden suhteen.
Klinikalla Remin munuaiset vähintaan ultrataan, luultavasti pyydän, että ne tähystetään, jotta saadaan varmempaa tietoa ja jotta voin itse nähdä videon jälkeenpäin. Uutta tähystysvideota voisi myöskin sitten verrata siihen parin viikon takaiseen. Tähystys ei vaan ole hevoselle mitenkään mukava kokemus, joten on se kyllä "varotoimeksi" vähän tyhmää, mutta haluan olla varma, että jos jotakin nähtävää on, niin se sitten myös varmasti nähdään. Jos ultrassa/tähystyksessä jotakin puhdistettavaa nähdään niin Remi saa seistä suolaliustipassa kiinni parin päivän ajan. Eniten kiinnostavat kyllä veriarvot ja munuaisarvot..

Sallykin tuli eilen ratsastettua, mentiin sen kanssa ensimmäistä kertaa kentällä. Sally oli aluksi kyljistä kuin kiveä ja välillä tuntui oikein purevan kiinni kuolaimeen.. Pariin kertaan se suhahti sivuun ja kerran pyräytti itsekseen diagonaalilla kunnon laukkapyrähdyksen, ei tuntunut edes huomaavan pidätystä. Sai kyllä jonkin aikaa verrytellä, että tuntui alla olevan hevonen, joka kuunteli myöskin minun toiveitani. Lukemattomien kiemuraurien ja taivutusten jälkeen Sally rupesi rentoutumaan ja kuuntelemaan apuja. Laukattua tuli eilen normaalia vähemmän, sillä pelkästään ravissa oli jo ihan tarpeeksi tekemistä. Laukassa tuntui aina välillä, kuin Sally olisi nähnyt jonkin mielikuvitusesteen, jota lähti lähestymään.. Loppuravit ravailtiin pitkälle eteen alas ja Sally oli todella rento ja liikkui letkeästi. Nyt huomaan, mitä Sallyn omistaja tarkoitti Sallyn vahvalla tahdolla, se siis todellakin osaa olla täysin huomioimatta ratsastajansa. Mielenkiintoinen hevonen, pakko myöntää.. Mutta on kyllä palkitsevaa saada se ravaamaan edes ne loppuravit rentona... No, töitä, töitä, töitä, eipä se sen kummempaa vaadi.. ;)

Palaillaan asiaan viikon päästä, toivottavasti hyvin uutisin!

Helteet jatkuvat..

Kolme punaista peräkkäin :)

Kuumuus vaan jatkuu.. Kävin hakemassa Remin laitumelta ja oli kyllä aika vastahakoinen, taisi olla poitsulla niin kovin mukavaa laitsalla.. Päätettiin lähteä maastoon ja seuraakin saatiin! Oli kyllä hyvä tuuri, kun saatiin mukaan joku joka tietää reittejä, itselläni kun ei ole pienentäkään havaintoa mihin kannattaisi lähteä. Mentiin tunti käyntiä, mutta kaikki kolme heppaa oli ihan läpimärkiä hiestä jo tosi nopeasti. Mentiin jyrkkiä mäkiä ylös ja alas, kerran Remi olisi halunnut laukata mäen ylös ja kun en antanut niin se vetäsi pienet pukit. Remiä ärsytti olla viimeinen, mutta heti, kun mentiin edes vierelle, niin se alkoi vähän kuumumaan ja oisi halunnut päästä juoksemaan. Tallille päästyämme jouduin pesemään Remin, sillä se hikoili itsensä kyllä aivan läpimäräksi. Pitää yrittää nyt maastoilla vähän enemmän, noiden meidän vuoripolkujen kapuaminen on kyllä hyvää treeniä ja oppiipahan Remikin katsomaan mihin ne jalkansa pistää. Jos Remi tosiaan on näin hyväkuntoinen niin en voisi kuvitella, että parin viikon päästä klinikalla sanottaisiin, että pitäisi tehdä joku muutos liikkumiseen.. Olen aivan varma, että tämä päätökseni liikuttaa Remiä on ainut oikea. En todellakaan usko, että oikea tapa hoitaa Remiä olisi sen seisottaminen tarhassa.

Liikutin tänään myös Sallyn, mutta odotin vähän pidemmälle iltaan. Sally oli väsyneen oloinen, enpä kyllä ihmettele, yli 30 asteen helteessä kuka tahansa tarvitsee pientä herättelyä. Tehtiin aluksi paljon peruutuksia ja pysähdyksiä, Sallyn peruutuksissa on kyllä vielä tekemistä. Sen peruutustyyli on hyvin omalaatuinen, mutta eiköhän me treenaamalla saada se vähän normaalimmaksi. Sally nimittäin peruuttaessa laittaa hirveästi painoa takaosalle ja melkein kuin laahaa etuset taaksepäin.. Pitää yrittää saada kuva, sillä se on kyllä oikeasti kummallinen tapa, en ole koskaan nähnyt vastaavaa. Useamman peruutuksen jälkeen ne rupesivat sujumaan vähän paremmin, mutta omalaatuisella tyylillä.. Ravissa venyttelin Sallyn kaulaa pienillä ylitaivutuksilla. Tehtiin paljon suunnanmuutoksia ja kaariuria ja Sally vetreytyikin aika mukavaksi. Oli todella mukavaa huomata, että varsinkin lopuksi pystyin antamaan vaikka kuinka paljon ohjaa ja kaula pysyi silti juuri niin kuin sen tahdoin pysyvän. Selkä oli mukavan ylhäällä ja takaosa teki hyvin töitä, en olisi viikko sitten uskonut, että Sally menisi rennosti, vaikka ympärillä tapahtui vaikka mitä. Olin kyllä todella tyytyväinen ja edelleen olen sitä mieltä, että Sally on minulle hyvin sopiva hevonen.

Minulta on nyt useampi meidän tallilainen kysynyt, josko voisin koulutreenailla heidän hevosiaan. Mukavaahan se on, että tarjoavat hevosiaan ratsastettavaksi, mutta minua vähän pelottaa, että jossakin vaiheessa ratsastankin jo neljä hevosta päivässä.. Kun on ratsastuksesta kyse, niin en todellakaan osaa sanoa ei.. Yksi olisi vähän enemmän vaativa, suht osaamaton poni, joka ehdottomasti vaatisi jonkun läpiratsastamaan sen pari kertaa viikossa. Omistaja on nuori tyttö, joka tänään myönsi, ettei tiedä mikä on asetus.. Poni vedetään gramaaneilla (jotka pistetään kiinni satulaan..) pakettiin ja tyttö sitten vetelee sillä vähän sinne sun tänne, tajuamatta ponistansa yhtikäs mitään. Pitää vähän mietiskellä, sillä tarkoitus olisi olla kesällä pidempi aika Suomessa, joten yritän nyt jollakin tavalla saada itseni sanomaan ei..