Dessie oli tänään superhyvä ratsastaa, heti alusta saakka myötäsi selästä ja oli todella hyvä oikeastaan alusta loppuun. Kaksi kiukuttelupukkia heitti kyllä, mutta muuten Dessie oli kyllä todella ahkera. Ja nyt siihen parhaaseen asiaan; laukattiin molempiin suuntiin koko maneesia ympäri useamman kerran! Ei siinä mennyt kuin kaksi kuukautta, että saadaan tuollainen saavutettua! ;) Laukka oli tasaista ja mukavaa, tahti oli edelleen aika kova, mutta meno oli hallittua.
Ihan mieletön fiilis, kyllä kaikki taistelu tuntuu nyt taas fiksulta. Oli kyllä oikeasti hyvä päätös päästää Oliver eilen selkään ja tänään seisottaa Dessie solariumissa ennen ratsastusta. Työtä nyt on tietysti vielä loputtomasti jäljellä, mutta suurin ongelma on ollut tuo laukka, joten jotakin on nyt kyllä mennyt eteenpäin.
Hyvä, etten tänään juoksuttanutkaan, sain nyt kyllä roimasti lisää itseluottamusta. Dessien kanssa olen jotenkin kummallisen epävarma, en ole koskaan minkään muun hevosen (no pari kertaa
Landorin..) kanssa kyseenalaistanut taitojani samalla tavalla. Tänään pääsin oikeasti ratsastamaan ja Dessie hyväksyi pohjeavut heti alusta saakka. Muutaman kerran täytyi kyllä raipalla vähän muistutella, että mitäs se pohjeapu oikein tarkoittikaan, mutta yleisesti tuntui kyllä todella hyvältä. Juuri näiden hetkien takia tulee kai tätä lajia harrastettua!
Remingtonkin on nyt ollut niin ahkera, etten voi kyllä valittaa ollenkaan. Se voi päivä päivältä aina vaan paremmin. pH-arvoakin on saatu alemmas eli huomaa selvästi, että mitä enemmän ja rankemmin se joutuu tekemään töitä ja mitä enemmän se hikoilee, sitä paremmin se voi. Sen kunto vaan täytyy pysyä taisaisen hyvänä ilman vapaapäiviä. Mitä enemmän se pääsee laukkaamaan, sitä paremmin se rentoutuu ja rupeaa käyttämään takaosaansa.
Tänään on kyllä taas semmoinen päivä, että voin kyllä olla todella onnellinen noista kahdesta hevosesta. Olen kyllä onnekas, kun saan harrastaa maailman parasta harrastusta noin kivoilla hevosilla. Noista kumpikaan ei anna mitään ilmaiseksi, mutta palkinto on sitten sen verran hyvä, että aina sitä vaan jaksaa jatkaa.
Tammikuun alussa kuvittelin näkeväni tuon söpöläisen naaman viimeistä kertaa, mutta kappas vain, se meni ja selvisi järjettömästä leikkauksesta ja kuntoutui vielä ratsuksikin. Ihan hulluahan se oli raahata kipeä hevonen satojen kilometrien päähän toiseen maahan leikattavaksi, mutta onneksi tuli tehtyä se päätös. Onneksi ei luovutettu, Remington on kyllä sellainen taistelijahevonen, ettei tuollaista kyllä ihan helpolla löydä..
Alla satunnaisia kuvia Remingtonista. Tajusinkin juuri, että pitää pitkästä aikaa taas räpsiä Remistä kuvia. Nyt kehtaa jo ehkä pistää niitä vertailukuvia siitä mitä on tapahtunut tammikuun ja maaliskuun välissä! Tai sitten en enää halua edes muistella, että miltä Remi näyttikään, kun pääsi takaisin kotiin..
 |
| Syksy 2011 |
 |
| Helmikuu 2012 |
 |
| Helmikuu 2012 |
 |
| Maaliskuu 2012 |
 |
| Kesäkuu 2012 |
 |
| Huhtikuu 2012 |
 |
| Toukokuu 2012 |
 |
| Syyskuu 2012 |
 |
| Syyskuu 2012 |
 |
| Marraskuu 2012 |
 |
Tammikuu 2013
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti