Eilen jouduin antamaan Dessielle vapaapäivän, kun kaveri joutui peruuttamaan.. Tänään sai kaveri taas aikamoista kyytiä, Dessie pukitteli varmaankin ajallisesti enemmän, kuin mitä meni eteenpäin. Ihan kamalaa katseltavaa ja teki ihan järjettömästi mieli hypätä itse selkään, mutta maltoin onneksi pysyä poissa. Muutaman pätkän Dessie meni oikein kivasti, mutta sitten keksikin taas ruveta kusettamaan.. Dessie tuntuu välillä oikeasti vähän skitsofreeniseltä.. En tajua, että miksi se jaksaa vääntää, kun kerta sitten, kun viitsii mennä nätisti, menee oikeasti rennosti ja tuntuu siltä, että se tekisi mielellään töitä. Seuraavan sekunnin aikana taas kusettaa ja sitten taas klikkaa ja menee hyvin.
Dessiellä ei ole välivaihetta, se ei koskaan tunnu ookoolta vaan se on joko kamala tai hyvä. Kamalan ja hyvän välillä ei ole mitään, vaan kamala ja hyvä vaihtuu sekunnissa.
Sen olen kyllä nyt oppinut, että Dessie on ehdottomasti vain yhden ihmisen hevonen. Se ei ole millään tavalla sosiaalinen tai luottavainen ihmisiä kohtaan, en ole koskaan nähnyt vastaavanlaista hevosta.
Se ei esim ota kaikilta edes herkkua, kun on niin skeptinen. Noin 6 päivää viikossa Dessie on minun kanssani todella miellyttävä, mutta sitten sinä yhtenä päivänä viikossa tuntuu, ettei se luottaisi minuunkaan ollenkaan.
Yhtenä päivänä se tulee karsinassa vastaan jo heti, kun kuulee, että kävelen talliin. Seuraavana päivänä se ei anna kiinni karsinassa/paddockissa ja kääntää heti päänsä, kun tulen lähemmäs. Onneksi noita hyviä päiviä on suhteessa paljon enemmän, kuin huonoja, mutta ne huonot ihmetyttävät minua aivan valtavasti.
Tiedän kyllä, että Dessiä on käsitelty huonosti, mutta jotenkin se ihmetyttää minua silti. Olen oikeasti vähitellen sitä mieltä, että sillä on oikeasti päässä vikaa. Niin paljon, kuin olenkin siihen nyt kiintynyt, niin silti se saa minut raivon partaalle aina välillä ja tekee mieli luovuttaa.
Seuraavana päivänä, kun sitten taas huomaan, kuinka iloisena se tuleekaan minua vastaan, unohdan luovuttamisajatukset.. En tajua sen logiikkaa.... tai sen puuttuvaa logiikkaa.
Nyt se on ollut minulla reilun kuukauden ja onneksi voin sanoa, että edistystä on tapahtunut valtavasti, mutta sen persoonallisuus on minulle päivä päivältä yhä suurempi mysteeri. Olen elämäni aikana ollut tekemisissä vaikka minkälaisten hevosten kanssa, mutta Dessie on niistä kaikista ehdottomasti erikoisin. No, halusin haastetta ja sitä tosiaan sain, tuhat kertaa enemmän, kuin olisin voinut edes kuvitella.
Remin ratsastin tänään maastossa, tehtiin 1,5 tunnin lenkki. Yritin vähän ravata, mutta jalkani oli vähän eri mieltä. Laukata pystyin ja laukattiinkin yksi reilun kilometrin ylämäki. Remi oli ihan innoissaan ja oli todella kiltisti. Oli aivan mieletön ilma, 15 astetta ja pilvetön taivas..
Metsässä oli vielä jonkin verran lunta ja oli kyllä hauskaa ratsastella lumisessa maastossa ilman takkia. Muutamassa kohdassa oli vähän liukasta, joten piti olla vähän varovainen, mutta Remi osaa onneksi itse katsoa, että mitä tahtia missäkin kannattaa mennä.
Huomenna tekisi mieli ratsastaa Dessie.. Ärsyttää suunnattomasti, ettei tuo nilkka suostu yhteistyöhön.. En vain viitsisi enää pyytää ketään muuta ratsastamaan sitä, kun sillä on kerta niin kamalaa.
Jotenkin juoksuttaminen tuntuu niin turhalta, kun se kerta menee nyt niin nätisti juoksuttaessa. Selästä käsin on vielä valtavasti hommia ja tekisi mieli jatkaa siitä, mihin viime viikolla jäätiin, mutta en sitten tiedä, että onko se tällä nilkalla vielä kovinkaan fiksua..
Dessie sai olla tänään ulkona ihan nakuna, tamma nautti auringosta oikein kunnolla. Karvaa siitä lähtee jo kilokaupalla..
Alla olevissa kuvissa on Dessien kamat. Dessiellä on onneksi sen verran vähän kamppeita, että kaikki mahtuu sen karsinan edessä olevaan kaappiin. Kaapin viereen saisin hankkia vielä vaikka arkun tavaroille, mutta yritän jatkossakin pitää Dessiellä vain vähän tavaroita.
Loimet menevät kesäksi piiloon kaapin päälle hankittavaan laatikkoon.
Karsinan edessä on myös satulatelineet ja ruokalaarit, joten kaikki on kätevästi lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti