Itkupotkuraivarivalmennus

Tänään oli tosiaan taas Oliverin valmennus ja oli kyllä niin rankka tunti, että huhhelihuu. Dessie oli niin kiimainen, että meinasin luovuttaa jo heti alussa. Sitä piti punkea eteenpäin ja tuntui, kuin sillä olisi ollut tuhat kiloa takapäänsä päällä. Kiukkuinenkin se oli, enkä saanut asetusta läpi, eikä se kuunnellut pohjetta ollenkaan. Muutamat pukitkin se vetäisi taas pitkästä aikaa. Tämä on kyllä minun ensimmäinen ja viimeinen tamma..
Minä vielä lisäksi hölmöilin, enkä osannut ratsastaa. Aikamoinen kaaos.. Parin raivarin jälkeen rupesi menemään edes hiukan paremmin, vasen laukka nousi helposti heti ekasta yrityksestä, mutta oikea ei sitten meinannut nousta millään. Oliver hyppäsi selkään ja pisti tamman kuriin ja kappas vain, rupesihan se kuuntelemaan pohjetta. Nousin itse takaisin selkään ja nostin laukan vielä muutaman kerran ja lopuksi tehtiin vielä nopeita siirtymisiä, jotta avut tosiaan menivät kunnolla läpi.
Dessie on kiimaisena ihan järjettömän ärsyttävä. Se on itsepäinen ja se tuntuu juurtuvan maahan. Tekisi mieli vain jättää se karsinaan seisomaan, mutta en kyllä halua edes kuvitella mitä se olisi sitten seuraavana päivänä, kun olisi turhautunut ja kiimainen ja lisäksi vielä loukkaantunut, kun ei ole päässyt liikkeelle. En ole koskaan ollut tuollaisen hevosen kanssa tekemisissä, jolla tuntuu olevan mielipiteitä ja mielialoja kuin ihmisellä.
Oliver on sitä mieltä, että kyllä se pitää pystyä kiimaisenakin ratsastamaan ja onkin ihan hyvä, että tämä turbovalmentautuminen osui juuri niille päiville, kun luultavasti olisin muuten hypännyt minuutin jälkeen alas selästä ja juossut karkuun tuota otusta.

Huomenna Dessie saa kengät, vihdoin. Sen kaviot rupesivat ihmeellisesti toissa viikolla kulumaan ja viikossa ne kuluivatkin ihan kummallisen paljon. Onneksi ei tarvitse kauempaa enää odotella, paras olisi kyllä ollut jos se olisi saanut kengät jo viime viikolla, mutta nyt kävi näin.. Toivottavasti tilanteen saa korjattua vielä jotenkin fiksusti. Meidän kengittäjä on kyllä sen verran hyvä, että eiköhän hän keinot keksi. Dessiellä ei ole ollut kenkiä pitkiin aikoihin, joten katsotaan nyt, että miten se edes ylipäätänsä reagoi kengittämiseen... Pääsen luultavasti huomenna taas vähän taistelemaan sen kanssa..

Remingtonilla oli eilen treenipäivä ja se joutuikin aikalailla töihin. Sillä ratsasti yksi suomalainen, johon törmäsin paikallisessa heppatarvikeliikkeessä. Hän on asunut vasta vähän aikaa Itävallassa, joten päätin kutsua hänet tutustumaan meidän talliin. Harvemmin täällä törmää suomalaisiin ja vieläkin harvemmin vielä heppaharrastajiin, joten oli melkein pakko olla vieraanvarainen.
Dessien selkään en tietystikään vielä ketään ns tuntematonta päästä, sillä en todellakaan tiedä mitä se keksii, joten sitten pääsi Remi hommiin.
Aluksi Remi kusetti Nooraa, eikä oikein viitsinyt asettua, vähitellen kuitenkin parani. Hyppäsin itse vähäksi aikaa selkään, jotta pystyin pari asiaa selittämään vähän paremmin. Noora nousi takaisin selkään ja heti, kun oli nähnyt Remingtonin "in action" rupesi hän uskaltautui oikeasti ratsastamaan, eikä vain matkustamaan mukana. Remi meni lopuksi todella kiltisti ja hienosti.
Tänään tein Remin kanssa ensin pienen maastolenkin ja sitten pidin vielä Ursulalle tunnin. Remi oli kivan energinen. Harjoiteltiin ihan taas vaan perusasioita, keskityttiin istuntaan ja siihen, että Ursula oppisi antamaan vähän huomaamattomempia apuja. Lopuksi touhu rupesikin näyttämään jo varsin hyvältä, ei enää potkimisia siirtymisissä ja kyllä ne kädetkin alkavat vähitellen pysymään siellä, missä niiden kuuluukin pysyä. Harjoitusta ja harjoitustahan se vaatii..
Ursula ratsasti tänään ihan normaalilla satulalla ja sain hänet ylipuhuttua kokeilemaan sitä useamminkin. Onhan se helpompi oppia ratsastamaan englantilaisittain ihan enkkulaiskamppeilla, voi olla aika vaikeaa oppia esim englantilaisistunta westernsatulassa... Sunnuntaina Ursula saa kokeilla mennä yksikseen ja ensi viikolla jatketaan taas harjoituksia.

Dessiellä taitaa olla huomenna kävelypäivä jos en kerkeä sitä liikuttamaan ennen kengitystä. Jotenkin minusta tuntuu, että kengityksen jälkeen annan sen olla ihan rauhassa. Täytyy katsoa, että miten kengitys menee ja miten Dessie reagoi uusiin kenkiinsä.
Nyt Dessie on keksinyt, ettei viitsisi sittenkään syödä munkinpippuria. Se jättää pikkuisen ruokaa vain silloin, jos olen laittanut munkinpippuria sekaan, muuten koko kuppi tyhjenee kyllä. Siksi tuo kiimakin varmaan taas häiritsee tai sitten oli vain tuuria, ettei sille iskenyt kertaakaan kiimaoireita sen jälkeen kun se aloitti pippurin syömisen. En sitten tiedä, että toimiiko se tosiaan niin hyvin, mutta tosiasia on, että heti, kun pippuri alkoi jäämään kupin pohjalle, alkoivat oireetkin.. Pitää keksiä joku tapa miten saan sen syömään pippurinsa.... Vinkkejä?