Tuulinen päivä

Tänään tuulee oikein kunnolla ja mietiskelin jo heti aamulla, että minkähänlaista meteliä maneesi pitääkään. Myrskyisissä tuulenpuuskissa maneesi natisee ja rätisee, Remin kanssa ei ole koskaan ollut minkäänlainen ongelma, mitä nyt muutama sivuloikka on tainnut tulla koettua, mutta.. Dessie onkin sitten vähän erilainen tapaus. Jos olisin tajunnut, minkälainen tuuli tuolla onkaan, niin olisin varmaan jättänyt ratsastuksen vasta iltaan, mutta olin jo laittanut hevosen kuntoon.. Selkäännousussa oli taas ongelmia, kun aina, kun olin saanut jalan jalustimeen, tuli tuulenpuuska ja Dessie lähti liikkeelle, kuin ohjus konsanaan. Lopulta pääsin selkään ja "pienen" alkusodan jälkeen Dessie rauhoittui ja meni jopa oikein mallikkaasti. Heti kun Dessie rentoutuu, sitä voi ratsastaa pelkällä pikkurillillä, se on todella herkkä suusta jos sille päälle sattuu. Nyt se pyrkii vielä aika paljon kuolainta pakoon, mutta tänään kyllä lopuksi se oli tosi jees.
Remingtonin kanssa käytiin maastossa kävelemässä, se oli todella innokkaalla tuulella. Olisi varmasti jaksanut kävellä vaikka kuinka kauan, mutta ohjeita pitää kyllä vielä noudattaa. Muutaman kerran Remi vähän säpsähti ja pörisi vaikka mitä, mutta hyvä vaan, saapahan pää vähän hommia.
Remi oli taas paskonut ruokakuppiin, sitä se tekee aina jos on ns loukkaantunut.. Pitää nyt yrittää keksiä sille jotakin tekemistä, ettei se ihan kokonaan tylsisty karsinassa seisoskeluun..

Tuultapäin!

Dessien uusi koti

Dessie asuu siis samalla tallilla, kuin Remington, mutta eri tallirakennuksessa. Remi asuu vanhassa tallissa ihan normaalissa karsinassa, kun taas Dessie uudessa tallissa paddock-karsinassa. Paddock-karsinasta pääsee siis omaan pieneen tarhaan liikkumaan ihan vapaasti. Ovet laitetaan yöksi tai liian kylmällä ilmalla kiinni.
Dessie seisoskelee oikeastaan koko päivän ulkona, eilenkin hirveässä räntäsateessa se seisoskeli ulkona katselemassa maisemia. Sen selän päälle oli kerääntynyt jo muutama sentti räntää ja Dessie se vaan oli ihan tyytyväinen. Kesällä paddockit aukaistaan ja hevosilla on isot ruohotarhat/laitumet, joihin ne pääsevät vapaasti, mutta pääsevät talliin karkuun ötököitä ja kuumuutta jos haluavat.
Remingtonhan on aina tarhaillut laumassa, mutta Dessietä en halua laumaan. Se omaa vähän vajavaiset sosiaaliset taidot, joten sen kanssa pitää olla vähän varovaisempi. Yhden kaverin kanssa Dessietä on kyllä tarhattu, mutta kenen tahansa kanssa Dessie ei kyllä tarhassa halua olla. Dominoivan hevosen kanssa se rupeaa riehumaan. Kesällä haluaisin kyllä, että se pääsisi laitumelle kaverin kanssa, mutta pitää vaan löytää se oikea kaveri.
Yritin tänään irtojuoksuttaa Dessien, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Se tulee koko ajan luokseni, saattaa juosta pienen kierroksen ja tulee sitten ihan täysiä minua kohti. En tiedä juoksisiko se ylitseni jos en estäisi sitä.. Eli kunnioitusharjoituksia täytyy kyllä tehdä ehdottomasti.. Ei ole nimittäin mitenkään erityisen mukavaa, kun tuon kokoinen hevonen vain juoksee pää ylhäällä kohti. En ole kyllä koskaan ollut tekemisissä hevosen kanssa, joka ei nauttisi vapaasta juoksutilasta.. Pitää siis treenata irtojuoksutustakin, vaikka olisin kuvitellut, että se on helppo ja mukava tapa (meille molemmille) saada rentoa liikuntaa..
Remington voi edelleen tasaisen hyvin, olen nyt kävelyttänyt sen aamupäivisin ja illalla vielä uudestaan.  Maanantaina Remi oli vähän ihmeellinen, meidän tallinomistajien kilpatamma nimittäin jouduttiin lopettamaan sunnuntaina illalla maneesiin. Sen vuohisnivel murtui kolmesta kohtaa noin vain kesken laukka-askeleen.. Enpä ole tiennyt, että tuollaista voi tapahtua ihan noin helposti.. Hevonen täytyi ampua, sillä piikit eivät kuulemma auttaneet yhtään mitään.. Ihan kamalaa ja muut hevoset ovat nyt veren hajun takia olleet maneesissa vähän omituisia.

Alla muutama kuva Dessien paddockista.

Tämänpäivän lämpötilat ovatkin sitten olleet varsin keväisiä.. Tallille ajaessa lämpömittari näytti 13 plussa-astetta ja äsken vielä 11 astetta.. Voi, kun ilmat jäisivät tälläisiksi, mutta eiköhän helmikuu vielä yllätä meidät kylmyydellään..

Aloittelua..

Eilen ja tänään olen ratsastanut Dessien ja on kyllä ollut aikamoista menoa. Eilen se jännitti aluksi aika lailla, enkä edes meinannut päästä aluksi selkään, kun kaveri ei meinannut sitten millään malttaa pysyä paikoillaan. Maneesin pääty se vasta pelottava olikin, mutta vähitellen jännitys kaikkosi, eikä enää sinkoiltu joka suuntaan. Mentiin eilen ihan vaan ravia ja lopuksi Dessie meni oikein kivasti. Sen meno on aika epätasaista ja huomaa aika nopeasti, että kunto loppuu kesken, eikä se jaksa kantaa itseään kunnolla kuin vain hetkittäin. Selvähän se kyllä onkin, kun ei ole liikkunut vuoteen.

Tänään aluksi taas maneesin pääty oli kovin jännittävä ja nyt sitten toisen puolen seinääkin piti tuijotella. Hitaasti, mutta varmasti taas rauhoituttiin. Otettiin lopuksi pienet laukkapätkät molempiin suuntiin ja vauhti oli aikamoista, mutta tamma pysyy kyllä käsissä vaikka innostuisikin.
Meillä on kyllä jonkin verran mielipide-eroja, mutta eiköhän ajan kanssa totuta toisiimme. Nyt on kyllä hyvä fiilis, uskon kyllä, että meistä tulee vielä oikein hyvin toimiva pari.

Dessie on kotona!

Nyt on Dessie haettu uuteen kotiinsa! Aikamoinen fiilis kyllä, on aina yhtä ihanaa ruveta töihin uuden hevosen kanssa.
Kuvia en tänään viitsinytkään ottaa, kun oli ihan järjettömän kylmä ilma. Dessiekin oli varmaan ihan tyytyväinen, kun sai olla rauhassa, kuljetus kun kesti kuitenkin reilun tunnin.
Karsinanaapureiden kanssa Dessie tuli ainakin näin alussa kivasti toimeen, vaikka molemmilla puolilla onkin aika temperamenttiset kaverit.
Maneesiin käytiin pikaisesti tutustumassa ja kyllähän siellä piti vähän jännitellä ja sinkoilla, mutta yleisesti Dessie kyllä näytti kotiutuvan suhteellisen hyvin.
Menen huomenna aamupäivästä liikuttamaan Dessien, yritän tähdätä ratsastamaan sellaisena hetkenä, ettei kukaan muu ole paikalla.. Vaikka tasan tiedän mitä odottaa, niin silti huominen eka liikutuskerta meillä kotona jännittää jotenkin ihan hirveän paljon.

Remin kyljen turvotus oli tänään taas noussut ja koko kylki meni ihan rullalle, kun kohtaa vähän yritti koskea.. Taitaa olla aika kipeä :/ Pitää huomenna pyytää eläinlääkäri paikalle tsekkaamaan ihan kunnolla, ettei turvotus ole mitään vakavampaa, kuin lihasjumi. Remi kyllä tuntui ihan pirteältä ja muuten ihan hyväntuuliselta, mutta arkoi kylkeä kyllä aikalailla. Remi kun ei yleensä koskaan luimi tai yritä purra, mutta tänään näytti kyllä aikamoisen hirviöilmeen, joten pitää kyllä ehdottomasti nyt saada selville, että mikähän kumma turvotus on kyseessä.

Lumikuvia

Remingtonilla oli eilen lihas oudosti turvoksissa noin 30 senttiä leikkaushaavan alapuolella kyljessä, aristi sitä jonkin verran. Eläinlääkäri neuvoi laittamaan Hirudoid fortea ja kappas vaan, turvotus ja aristus olivat tänään poissa.. Pelästyin eilen kyllä aikalailla, nyt jotenkin jokaisen asian kuvittelee ihan hirveän vakavaksi.. Onneksi oli vain ohimenevä turvotus, joten nyt sitten odottelemaan seuraavaa outoa oiretta.. Remi oli tänään taas oikein pirteällä tuulella, pääsi vähän uloskin kävelemään ja vaikutti oikein tyytyväiseltä.

Huomenna aamupäivällä haen Dessien uuteen kotiin, jännittää jotenkin ihan hirveästi.. Sille on nyt melkein kaikki kamat jo hankittuna. Koulusatula on vielä hakusessa, mutta aluksi estesatula riittää ihan hyvin, joten on aikaa löytää sopiva. Haluaisin Prestigen D1, mutta hitsit, kun niitä on vaikea löytää käytettyinä.. Pari muuta Prestigea on tulossa sovitukseen, mutta onneksi ei tarvitse kiirehtiä. Uusista satuloista en oikein tykkää, mielestäni muutaman vuoden käytössä ollut satula on paljon parempi istua ja usein hevosellekin mukavampi.

Tänä vuonna täällä on satanut lunta jo pariinkin otteeseen ja tällä kertaa se on pysynytkin sulamatta jo yli viikon. Tänään oli ihan mielettömän kaunis ilma, joten kuvattiin Boyta kauniissa auringonpaisteessa.

 

 

Jee!

Nyt on siis 100% varmaa, että Dessie tulee minulle sunnuntaina! Ihan mahtava fiilis, kun nyt on vihdoin lyöty asioita lukkoon. Odotan kyllä mielenkiinnolla, että minkälainen hevonen siitä kuoriutuu. Luonteeltaan Dessie on sen verran hankala, että haastetta tulee kyllä olemaan, mutta juuri sellaista hevostahan minä etsinkin. Potentiaalia sillä ainakin on, joten keväästä tulee todella mielenkiintoinen ja työntäyteinen, ihanaa!
Remingtonkin voi oikein hyvin, ollaan nyt kävelty pari kertaa päivässä se 15 minuuttia ja touhuiltu vähän muutakin. Tänään Remi pääsi jopa ihan "maastoilemaan" eli vähän ulos kävelemään. Eilen haavoista poistettiin jo niitit ja tikit eli ovat kyllä loistavasti parantuneet.

Palaillaan sunnuntaina toivottavasti kuvien kera, olisi tarkoitus ottaa Dessiestä heti tervetuliaskuvat ja eiköhän Remikin sitten pääse vähän poseeraamaan!
Nyt alkaa vähitellen tuntumaan siltä, että kyllä asiat vähitellen järjestyvät, kun vaan tarpeeksi tekee töitä niiden eteen. :)

Tämmöiseen kuntoon (ja vielä parempaan) olisi Remington tarkoitus taas saada. No, onneksi meillä on aikaa...

Montag

Kävin aamupäivällä kävelyttämässä Remingtonia ja se oli pirteällä tuulella ja tyytyväisen oloinen. Vähän on kyllä tylsää seisottaa sitä päivät pitkät tallissa, mutta onneksi sillä on sentään naapurina Car, joka ei myöskään tarhaile. Käveltiin ihan vain 15 min ja nappasin pari kuvaa, joitta voin sitten muutaman kuukauden päästä vertailla miten Remi tästä on kehittynyt. Remi näyttää niin kamalalta, etten edes kehtaa laittaa rakennekuvia näytille.. Ehkä sitten, kun edistystä on tapahtunut.. Se on kyljistä todella laiha, mutta alavatsa pömpöttää.. Oikein kunnon heinämaha, mutta pakkohan sille on syöttää paljon heinää, ettei aivan kokonaan tylsisty karsinaansa. Menen tänään vielä illalla kävelyttämään uudestaan sen 15 min ja yritän keksiä Remille vielä muutakin tekemistä..

 

Kävin tänään myös juoksuttamassa Dessien ja olipas muuten kokemus.. Sen omistaja oli kyllä kertonut minulle, että se saattaa olla hankala juoksuttaa ja siitä on kuulemma reilusti yli vuosi, kun sitä on viimeksi juoksutettu. Aluksi meni ihan hyvin, mutta sitten en meinannut saada sitä juoksemaan sitten millään. Dessie vain seurasi minua, eikä jäänyt sekunniksikaan seisomaan paikoilleen. Hermojen meneminen oli moneen kertaan kyllä hyvin lähellä.. Heti kun se suostui juoksemaan niin se meni todella kivasti! Juoksutin sen pessoalla, eikä se edes alussa sitä ihmetellyt.
Dessie on jo nyt kiimassa ja sillä on aika vahvat kiimat. Minulla ei ole koskaan ennen ollut tammaa, joten katsotaan miten nopeasti totun tammaongelmiin..

Kotona ollaan :)

Klinikalla

Ajettiin tänään hakemaan Remi kotiin! Ajoilma oli ok niin uskallettiin lähteä matkaan. Klinikalla odotti iloinen Remington, pakattiin se nopeasti traikkuun ja ajettiin vauhdilla kotiin. Taaskaan traikusta ei kuulunut koko monen tunnin matkan aikana yhtään mitään eli Remington oli taas oikein kiltisti. Kun saavuttiin kotiin, taluttelin hurjan energistä Remiä 10 min maneesissa.
Päästessään karsinaansa se näytti ihmettelevältä, mutta rupesi sitten rauhassa syömään heiniään. Kävin vielä illalla katsomassa, että Remillä on kaikki kunnossa ja siellähän se oli tyytyväisenä.
Nyt on onneksi kaikki suurimmat jännitykset takana ja tärkeintä on, että tähän mennessä kaikki on mennyt paremmin, kuin mitä koskaan olisi voinut kuvitella. Ensimmäinen kuukausi leikkauksen jälkeen on tietysti vielä varsin mielenkiintoinen, mutta tällä hetkellä tosiaan vaikuttaa siltä, että ainakin haava paranee ihan ajallaan. Remin energisyydestä ja ihan perus ilmeestä voisi myös päätellä, ettei kipuja ole. Remi on laihtunut aika lailla ja sille on tullut heinämaha, mutta nuo ovat kyllä ihan toissijaisia asioita, kuhan sillä ei vain ole kipuja. Isoa haavaa Remi tietysti pikkuisen aristelee, mutta seisoo nätisti paikoillaan, vaikka haavan alueelle koskisikin. Pienempi haava on jo täysin tervehtynyt, niitit poistetaan joskus ensi viikolla.

Seuraavat viikot näyttävät Remin osalta tältä:

1. viikko: karsinalepoa ja kerran/kaksi päivässä 15 min taluttelua.
2. viikko: karsinalepoa ja kaksi kertaa päivässä 20-25 min taluttelua.
3. viikko: karsinalepoa ja käyntiä tunti päivässä ratsastaen.
4.-5. viikko: karsinalepoa ja käyntiä ja ravia päivittäin.
6. viikko -> ratsastukseen mukaan laukkaa ja lisäksi saa tarhailla.

PS: Eilen tuli tehtyä Dessieen liittyviä päätöksiä; se tulee minulla nyt varmasti. Saisin tuoda sen jo ensi viikolla, mutta täytyy nyt katsoa, että milloin sen haen. Mutta viimeistään 3.2. ;)

Lumikaaos

Alkaa olla jo aikamoinen ikävä Remingtonia! Mutta se voi edelleen hyvin ja haava on parantunut mieletöntä vauhtia! Metallitikit otetaan luultavasti lauantaina pois ja sunnuntaina olisi tarkoitus hakea poni kotiin. Ilma vaan on ollut aivan järjetön, lunta on satanut jo yli 24h putkeen ja edelleen sitä sataa.. Tuommoiseen lumikaaokseen emme varmasti toipilashevosta lähde montaa tuntia kuljettelemaan, joten nyt pitää vain toivoa, että tuo järjetön lumen tuleminen loppuisi.
Tänään nimittäin onnistuin ajamaan aikamoisella tavalla penkkaan.. Kuten olen aikaisemmin kertonut, tallimme on tosiaan mäen päällä ja tie, joka tallille vie on 17% nousu. Ajoin tänään myöhään illalla kotia kohti ja vaikka ajoinkin varovasti niin auto lähti luisumaan järjetöntä vauhtia mäkeä alas, ensin suorassa ja sitten sivuttaisluisussa.. Ohjasin auton penkkaan, jotta sain sen pysähtymään, vauhti nimittäin nousi ihan järjettömäksi. Ihan hirveä fiilis, onneksi ei tullut ketään vastaan, kun siinä olisi kyllä tullut aikamoista jälkeä tuommoisessa vauhdissa. Autolle ei käynyt kuinkaan, sillä penkassa oli lunta niin paljon ja lumen alla iso kasa kuivia lehtiä.
Olen oikeasti hyvä kuski, kun olen työksenikin autoa ajanut, joten pelästytti kyllä aikamoisesti, kun auto yhtäkkiä lähti ihan kokonaan hallinnasta.. Kitkarenkailla taiteilu tuollaisessa mäessä menee kyllä todella jännittäväksi.. Itävallassa kun ei saa käyttää nastarenkaita ollenkaan. Kuvittelin selviäväni tämän talven suht kuluneilla talvirenkaillani (eivät ole vielä onneksi sakkorenkaat), mutta nyt taidan kyllä sittenkin lähteä rengasostoksille..
Meidän vetoautossa eikä tietystikään trailerissa ole nastoja alla, joten toivon kyllä, että tiet olisivat lumettomat sunnuntaihin mennessä.. Mutta pakkohan se Remi on kotiin saada...

"Dessie"

Kävin tänään taas liikuttelemassa sitä tammaa ja sain napsastua muutaman kuvankin!

Saanko esitellä: Golden Destiny "Dessie"!

En taida kyllä enää laukata siellä maneesissa, sillä tänään Dessie liukastui laukassa ja oli kyllä aika kamala fiilis, kun yhtäkkiä koko takaosa katosi alta. Ei onneksi kaaduttu, mutta lähellä oli. Pitää ensi kerralla yrittää päästä kentälle, jos se nyt näillä ilmoilla on yhtään paremmassa kunnossa..

Dessie on kyllä aika mielenkiintoinen luonne.. Helpolla ei kyllä tule pääsemään, mutta eipähän ainakaan tulisi tylsää..

Haastetta

Repäisin jonkin aikaa sitten tämän haasteen jostakin blogista, en edes muista mistä.. Teki mieli vastailla, napatkoon kuka haluaa nämä kysymykset!

Säännöt
-Kerro 11 faktaa itsestäsi
-Vastaa haastajan 11 kysymykseen
-Keksi 11 uutta kysymystä
-Haasta 11 blogia

11 Faktaa MINUSTA

1. Olen huono nukkumaan, kirjoittelen postauksia siksi pääosin öisin.. Yleensä on ihan turha edes yrittää nukahtaa, jos ei tuntien sängyssä pyöriminen kiinnosta, joten datailtua tulee aika pitkälle yöhön aika usein..
2. Minulla on ainainen koirakuume, mutta en ole vielä saanut koiraa hankittua, koska en tiedä voinko sille tarjota vielä muutamankin vuoden päästä mukavat elinolot. Lempirotuni ovat rottweiler, staffi/pitti/amstaffi ja setterit. Pahimpina koirakuumepäivinä vien läheisen löytöeläintalon koiria aamulenkille.

Minä ja kaverin setterinpentu v. 2009

3. Olen aina ollut kaksikielinen, kävin Helsingin saksalaisen koulun ja olen osaksi saksalainen. Osaan yhteensä viittä kieltä.

Onnellisia saksalaisen koulun abeja vm 09

4. Rakastan korkokenkiä. Se fakta, että käyn nykyään enää todella harvoin bilettämässä, tekee tuon korkokenkämäärän ihan naurettavan turhaksi.. ja tästä päästäänkin seuraavaan..
5. Juon todella harvoin alkoholia. Mielestäni on täysin turhaa käyttää rahaa alkoholiin. Seuraavan päivän olot ovat minulla jo pienenkin määrän jälkeen ihan kammottavat..

Viime biletyskerralta.. joulukuun alku?

6. Kärsin vaikeasta migreenistä, 10 vuotta tuli tapeltua pään kanssa ja nyt vasta löytyi edes jollakin lailla toimiva estolääkitys.
7. Olen aina matkustanut paljon, nyt viime vuosina on jäänyt kaukomatkailu valitettavasti pois. Lempireissut tähän mennessä ovat olleet Indonesiaan ja Dominikaaniseen tasavaltaan. Viime vuonna kävin yhteensä kuudessa maassa plus tietysti Suomireissut pääsiäisenä, kesällä ja joululomalla.

Indonesia

Dominikaaninen tasavalta

8. Tarkoitukseni on käydä joka vuosi yhdessä kokonaan uudessa maassa, viime vuonna täysin uudet maat olivat Kroatia ja Venäjä. Kroatia on kyllä aivan järjettömän kaunis maa.. Alkukesälle olisi taas suunniteltu reissua sinne..

Kroatia

9. Reissut on kivoja, mutta koti on paras. Suomessa on kiva käydä, mutta Itävallassa on koti. 

Axamer Lizum, Tirol

10. Olen kasvissyöjä, 2 vuotta söin täysin vegaanisesti, nykyään Suomessa käydessäni syön juustoa, mutta kotona noudatan edelleen vegaanista ruokavaliota.
11. Teen muutaman tunnin viikossa töitä jääkiekkotarvikekaupassa. Työtä tarjottiin minulle ihan puskista, enkä osannut sanoa ei. En tiennyt aluksi yhtään mitään lätkäjutuista, mutta pomoni uskoi, että suomalaisena lätkä on minulla geeneissä.. No, ei tainnut ihan mönkään mennä pomon arvio, nyt olen aikamoinen lätkätietäjä :D

Työkaveri Crosby

Kysymykset

Miksi olet valinnut juuri tämän lajin?
Jotenkin vain tuntui siltä, että tämä on juuri se, mitä haluan tehdä. 

Mikä on ollut pahin kokemuksesi hevosten kanssa?
Lennyn kuolema ja Remin sairastuminen. Mikään tippuminen tai muu tapaturma hevosten kanssa ei ole sattunut yhtä paljon.

Mikä sinulle on tärkeää tässä lajissa?
Oman ja hevosen kehittymisen näkeminen. Eläimen kanssa yhteistyön tekeminen. Koko laji on niin tärkeä, että on vaikea eritellä syitä, mikä sen tekee niin tärkeäksi.

Oletko koskaan miettinyt lopettavasi ratsastusta?
En koskaan. Pisin taukoni oli 3 kuukautta ja sen jälkeen tiesin satavarmasti, ettei uutta noin pitkää taukoa ole ihan lähiaikoina tulossa.

Voisitko kuvitella itsesi alan ammattilaisena?
En. Ehkä ratsuttajana, mutta tuskastuisin asiakkaisiin, jotka eivät itse tekisi mitään hevostensa eteen. Ja näitä ihmisiä on enemmän, kuin tarpeeksi.. 

Mikä asia sinusta tuntuu vaikeimmalta hevosten kanssa?
Raha. Olisi sitä voinut valita vähän halvemman harrastuksen.. Hevosten ainaiset sairaudet ylittävät kyllä rahankin, sillä vaikka rahaa olisi loputtomasti, ei sekään takaa hevosen terveyttä.

Millaisista hevosista pidät eniten?
Hankalista. Taidan olla jotenkin mielipuolinen, mutta hankala hevonen on paras hevonen. Vaativan hevosen kanssa kehittyminen on ehkä parasta koko maailmassa. 
Ja... mustista. 

Ratsastatko tavoitteellisesti vai harrastaen?
Tavoitteellisesti harrastaen.

Mitä ratsastustarvikemerkkiä käytät/suosit eniten?
En ole mitenkään merkkiuskollinen, paitsi ulkoloimet pitää olla Bucasin. Hyviksi koettuja merkkejä ovat euro-star, KL, Equiline. Horze oli ennen ihan jees, mutta jokapäiväiseen käyttöön laatu ei vaan valitettavasti riitä.

Kuulumisia

Remington on hienossa kunnossa, se pääsi lauantaina ulos kävelemään ja oli pörheillyt, joten hyvin sillä menee. Ei ole kuulemma ollut ollenkaan väsynyt, tuntuu pirteältä ja sillä on ihan valtava ruokahalu. Leikkaushaava on vain 10cm, joten sen parantuminen ei ole kovin riskanttia. 

Eli tähän mennessä kaikki kuulostaa oikein lupaavalta! 

Edelleen punnitaan hakemisen ajankohtaa, elääkäri sanoi, että mielellään itse poistaisi tikit, mutta silloin Remi pääsisi kotiin vasta ensi viikon jälkeen. Täytyy nyt pohtia, mutta olisi se kyllä ihanaa saada Remi mahdollisimman pian kotiin.. On nimittäin todella ahdistavaa mennä tallille hoitamaan Boyta ja nähdä Remin tyhjä karsina :( Jos Remi vain olisi lähempänä, niin antaisin sen olla klinikalla ihan rauhassa vielä jonkin aikaa.. Nyt tuntuu ikävältä, kun ei ole mahdollisuutta mennä sitä katsomaan. Tarkeintähän tietysti on se, että sitä ylipäätänsä tulee vielä nähtyä, joten muutama viikko remitöntä aikaa ei tunnu kyllä ihan oikeasti ajatellen missään. Pitää olla kiitollinen, että leikkaus ylipäätänsä onnistui :)

Kävin eilen uudestaan kokeilemassa sitä tammaa ja nyt se oli kyllä ihan eri hevonen, kuin torstaina.. Se oli paljon yhteistyökykyisempi ja tyytyväisempi. On sillä kyllä kovasti virtaa ja varsinkin laukka on aikamoista kaahaamista. Huomasin tamman olevan todella "fein" suustaan, lopuksi se oli ratsastettavissa vaikka yhdellä sormella. Se liikkuu omalla moottorilla, joten uskoisin siitä tulevan vielä varsin miellyttävä ratsastettava.
Siellä tallilla, missä se nyt on, on vain pieni maneesi huonolla pohjalla, joten odotan kyllä, että pääsen sen kanssa paremmalle pohjalle ja isompaan maneesiin. Menen varmaan tiistaina juoksuttamaan tamman ja loppuviikosta taas ratsastamaan. Talli on sen verran kaukana, etten valitettavasti voi joka päivä siellä nyt käydä, vaikka mieli tekisi.
Nyt on enää kyse omasta päätöksestäni, että tuleeko se 1.2. vai ei. 99% varmuudella se tulee. Päätöksenteolle olen laittanut itselleni ensi lauantaille deadlinen, siihen mennessä sen täytyisi olla sitten lopullisesti varmaa. Huh, jännittää kyllä kovasti, että mitähän tästä tulee.

Hellurei

Kävin tänään tosiaan kokeilemassa sitä tammaa, joka minulle olisi tulossa. On se ihan nätti jos vaan päätä katsoo :D Lihaksia sillä ei ole nimeksikään ja se on pikkuisen lihava. Ratsastaessa aikamoisen kamala, mutta lihaksettomuus selittää hyvin paljon. Tamma ei yksinkertaisesti jaksanut, mutta ei olekaan ihme, kun sitä on viimeisen vuoden ajan liikutettu vain noin kerran kuukaudessa. Hetkittäin meni ihan hyvin, mutta suurimmaksi osaksi oli kyllä todella epätasaista touhua. Ei se hurjia ole koulupuolella osannutkaan, mutta uskoisin, että siitä saisi ihan kivan menopelin.
Kokeilen sitä nyt vielä 3 viikon ajan ja teen lopullisen päätöksen kahden viikon päästä, tallipaikan saisin tosiaan 1.2. lähtien. Talli, jossa tamma nyt seisoo, on vain reilun puolen tunnin päässä kotoani, joten sinnekään matka ei ole aivan mahdoton. Yritän viikonloppuna ottaa tammasta muutaman kuvan, niin on sitten myöhemmin jotakin mihin verrata..

Eilen ratsastin Boyn, jota olenkin nyt liikutellut Oliverin kanssa, kun sen omistaja on reissussa. Se on kehittynyt valtavasti ja oli todella kiva ratsastaa. Lauantaina Oliver pitää meille tunnin, jännittää mennä pitkästä aikaa valmennukseen!
On kyllä nyt ollut kiva, kun on ollut muita hevosia liikuteltavana, kun Remington on poissa. En ole ihan hirveästi kerennyt sitä vielä ikävöimään, kun on ollut onneksi paljon muuta ajateltavaa. Viikonloppuna olisi ollut tarkoitus lähteä käymään Münchenissä, mutta koko päivän kestävä reissu ei nyt sopinut aikatauluun sitten ollenkaan.. Luultavasti haetaan Remi kotiin ensi tai sitä seuraavan viikon sunnuntaina. Muina päivinä on ihan turha lähteä seisoskelemaan Münchenin ja Itävallan rajan välisiin ruuhkiin toipilashevosen kanssa. Remi pääsee klinikalla ulkoilemaan, joten mielummin se on siellä vaikka vähän pidempäänkin, kuin, että sitä lähdettäisiin kuljettamaan liian aikaisin.

Kyllä nämä asiat varmaan vähitellen taas järjestyvät, eipä tälläistä ihmeellistä odottelu ja ihmettelytilannetta enää kauaa edes jaksaisikaan.

JES !

.... eli leikkaus on onnistunut ja pahimmat riskit on nyt selätetty <3

Tärkein ja turhin varusteeni

Haasteen tekeminen jatkuu!

Päivä 18 - Tärkein ja turhin varusteeni

Tärkeimmät varusteeni ovat ratsastushanskat. Sormieni iho on todella herkkää ja huonoilla hanskoilla tai ilman saan aina sormeni verille, ihan vaikka tulisi vain hetki ratsastettua ohjat tuntumalla. Olen käyttänyt vuosikaudet Roecklin light grippejä, eikä vuosien aikana ole kertaakaan tullut mieleenkään vaihtaa hanskoja. Ne ovat nätit, ainakin omassa käytössä kestävät ja hinnaltaan vielä suht edulliset kunnon hanskoiksi (uusista maksoin 28e). Tällä hetkellä käytössä ovat tummansiniset jo kuluneet, joita yritän muistaa käyttää juoksuttaessa ja ratsastuskäyttöön hankin uudet tummansiniset valkoisella kontrastivärillä.


Toisiksi tärkein varusteeni on kypärä. En näe mitään tarvetta jättää sitä pois, se on mielestäni ihan yhtä tärkeä osa harrastustani, kuin hevonen. En saisi koskaan anteeksi vanhemmiltani, jos minulle kävisi joskus jotakin niin, ettei minulla olisi ollut kypärää. Olenkin tainnut jo joskus kirjoittaa siitä, että äitini serkku on kuollut ratsastusonnettomuudessa, joten perhesyistä kypäränkäyttö on pakko.
Rusalla ratsastaessani ja täällä Itävallassa olen tietysti ainuita kypäränkäyttäjiä, mutta se ei ole minua koskaan haitannut. Mielestäni on hienoa, jos korkeammankin tason ratsastajat käyttävät kypärää, se osoittaa fiksuutta ja kypsyyttä. Tiedostan kyllä, että jos ratsastaa useamman hevosen päivässä, rupeaa pää kypärässä kiehumaan kyllä aika lailla, mutta siksipä voikin omistaa vaikka useamman kypärän, joita vaihdella päivän mittaan. En keksi mitään fiksua syytä jättää kypärää pois käytöstä.
En ole vuosikausiin tippunut sileällä ja tarkemmin muistellessani tuli mieleen, että olen tainnut tippua sileällä vain 3 kertaa ylipäätänsä, yhden kerran ilman satulaa mentäessä, toisen kerran kevään ensimmäistä kertaa kentällä mentäessä ja kolmas oli ainut kerta, kun ihan vain maneesissa koulutreenaillessa. Silti se kypärä on päässä sileälläkin, sillä vaatii vain yhden kerran, että käy jotakin. Luunmurtumat tai muut ruhjeet on aina korjattavissa edes jollakin tavalla, mutta päätä ei paljoa korjailla jos se kunnolla pääsee kolahtamaan.

Itselläni on käytössä kaksi kypärää, joita vaihtelen mielen ja ilman mukaan, jos ratsastan useamman hevosen peräkkäin niin silloin vaihdan yleensä välissä kypärääkin. Vanhempi on Pikeurin GPA Titium ja uudempi Charles Owen Wellington Classic. GPA:han olen todella tyytyväinen, en keksi siitä yhtään mitään valitettavaa, muutakuin, ettei se nykyään sovi oikein väreihini ( :D ). Charles Owenista keksin kyllä huonon puolen, sillä se on helteillä kyllä ihan järjettömän kuuma. Pidän CO:n klassisesta ulkonäöstä ja viileämmillä ilmoilla se on todella hyvä kypärä.
Olen harkinnut hankkivani ensi kesänä uuden kypärän jos rahatilanne vaan antaa periksi. Uusi GPA houkuttelisi, sillä sen olen kokenut kyllä todella hyväksi kypäräksi, mutta Samshieldistä saisi sitten taas täysin omanlaisensa ja itseni tuntien luulen kallistuvani Samshieldin suuntaan..

Turhimmat varusteeni ovat varmaankin blingikannukseni (jotka nekään eivät enää nykyään sovi väreihini...), punaisten kannusteni kanssa käyttämäni blingikannusremmit ja sinipunavalkoinen raippani tai viimeisimpänä ja kalleimpana noista punaiset jalustimeni. Pidän blingeistä, joten ei ne kai minulle niin turhia ole, mutta aina välillä naurattaa pinnallisuuteni, kun esim raipan ja kannustenkin täytyy sopia värillisesti. Niillä rahoilla, joilla on noitakin turhuuksia ostanut, olisi voinut ostaa esimerkiksi... noh, ruokaa tai vaikka pistää säästöön. Kaikki tavallaan ja jos tämä tapa tekee minut edes hetkellisesti iloiseksi, niin mikäpäs siinä :)

Edit: Remillä menee hyvin, eikä jännittämissäni munuaisarvoissa ole edelleenkään mitään häikkää. Tulehdusarvot ovat korkealla, joten ei ole mikään ihme, että Remillä on ollut aikamoisia kipuja. Leikkaus tehdään huomenna heti aamusta. Jännittää kyllä ihan pirusti..
Ainiin, sen tamman koeratsastus siirtyi eiliseltä myöskin huomiseksi, joten siitä en vielä tiedä enempää. Tähän saakka kaikki on kuulostanut oikein hyvältä ja sain varmistettua tallipaikankin 1.2. lähtien, joten toivon kovasti, että hevonen on sellainen, kuin mitä minä haluan sen olevan!

Sittenkin vasta torstaina..

Leikkaus siirtyi torstai aamulle, sillä klinikalle oli tuotu useampia ähkypotilaita hoidettavaksi.. No, parempi silloin, kuin ei milloinkaan ja tuskin muutaman päivän pidemmät valmistelutkaan haittaavat.. Tulee vaan minulle unettomia öitä nyt sitten muutama lisää :/
Eli peukkujen pitämistä toivotaan sitten uudestaan torstai aamulle :)

:)

Nyt on siis 100 prosenttisen varmaa, että Remi leikataan huomenna aamupäivällä, tämän päivän tutkimuksissa ei ole siis löytynyt mitään, mikä leikkauksen estäisi! Eli kaikilla huomenna aamupäivästä kaikki positiiviset ajatukset kohti Remingtonia ;) 

  

Kuvissa näkyy meidän saamat sidepullit, joille tulee toivottavasti vielä paljon käyttöä tulevaisuudessa! Noiden kanssa sitten joskus keväällä hömpsytellään menemään toivottavasti kuin uudestisyntyneen Remingtonin kanssa :)

Peukkuja pystyyn

Utelias ukkeli

Vietiin Rempsula tänään (taino eilen..) aikamoisen reissun päähän Saksaan, Münchenin lähelle hevosklinikalle. Klinikka oli kivan kotoisa ja äärettömän siisti, Remin karsina ihan valtava ja Remin vastaanottanut lääkäri tuntui mukavalta. Leikkaava lääkäri ei ollut juuri tuollalailla sunnuntaina paikalla, mutta hänen kanssaan on tullut puhuttua ihan tarpeeksi, jotta Remin uskaltaa hänen käsiinsä luovuttaa.

Huomisen päivän Remiä tutkitaan päästä kavioihin ja tiistaina tehdään leikkaus. Leikkaus tehdään tosiaan endoskooppisesti rauhoituksessa. Narkoosiin ja kaatamiseen (ja sen jälkeiseen nousemisen) liittyvät riskit siis jäävät pois. Leikkauksen tarkoitus on siis poistaa Remingtonin huono, jatkuvasti mätivä ja jo roimasti pienentynyt munuainen kokonaan. Munuaisen kuuluisi olla aikamoinen jötkäle siihen verrattuna, minkä kokoiseksi Remin toinen munuainen on kutistunut.

Tällä hetkellä mahdollisuudet leikkauksesta selviämiseen ovat varsin positiiviset ja hyvään kuntoon toipuminenkin aikamoisen todennäköistä. Remin munuaisarvoissa kun ei ole ollut sanomista, vaikkei toinen munuainen toimikaan, joten terve munuainen selvästi hoitaa hommansa oikein hyvin. Kun huono munuainen on poissa, periaatteessa Remingtonin kunto voisi tulla paremmaksi, kuin missä minä sen olen koskaan nähnyt.
Päätös leikkauksen tekemisestä oli oikeastaan vaikeinta ja nyt sitten vain odotellaan, että miten tässä käy. Eläinlääkäri sanoi, että jos hän näkisi leikkauksen suurena riskinä, ei hän olisi sitä alunperin edes harkinnut. Löytyi ainakin koko Saksan tämän alan kokenein lääkäri, onneksi ei tarvinnut ihan Hannoveriin tai Belgiaan saakka kuitenkaan ajella, missä olisi muita munuaishommiin erikoistuneita lääkäreitä ollut. Itävallan lääkäreistä kukaan ei tuntut olevan tarpeeksi kokenut (moni kirurgi kieltäytyi suoraan, miettimättä), eikä Remingtonista kuitenkaan ollut tarkoitus tulla mitään koekaniinia. Tätä lääkäriä useat suosittelivat, joten tuntui ihan fiksulta lähteä kuskaamaan Remiä Müncheniin saakka.

Remington yritti lastatessa vähän kusettaa, kun huomasi, että ympärillä pyörivät ihmiset olivat hermostuneita, mutta kerran kun lätkäisin raipalla niin se oikein pomppasi traikkuun. Koko matkan aikana trailerista ei kuulunut inahdustakaan, joten tulipahan nähtyä, että Remiä ei kuljetus paljoa hetkauta. Ei hionnut ollenkaan, söi kiltisti heinänsä ja tuli vielä oikein nätisti uloskin trailerista. Aikamoista huutoa Remistä kyllä lähti klinikan pihalla ja sen piti pörheillä aikalailla. Kuitenkin heti, kun se näki muita hevosia, se rauhoittui ja valtavassa karsinassaan rupesi stressaamatta syömään heiniä.
Oli se aika kamalaa jättää poloinen sinne, mutta olo oli kyllä aika helpottunut, kun startattiin klinikan pihalta ja tiesin, että näin tämän kuuluu mennä. Nyt on vaan sitten tulevaisuus kohtalon käsissä ja jännityksellä odottelen sitä hetkeä, kun ajelen klinikan pihaan hakemaan Remin takaisin kotiin :)

Muutamaa hyvää tapahtumaa on tässä nyt jonkin aikaa odoteltu. Uskon tiistaista tulevan päivä, jona Remin leikkaus onnistuu ja jona ihastun siihen tammaan, jota olen menossa katsomaan (ja jolle sainkin jo tallipaikan meidän tallilta jos sen vaan sinne haluan ;) ). Kaikilla peukut pystyyn, että juuri näin kävisi :)

Lauantai

Tänään kiipeän Remin selkään ja ajattelin vähän jolkotella, tulee menemään kuitenkin useampi kuukausi, että seuraavan kerran saa selkään kivuta ja silloinkin vain, jos suunnitelmat onnistuvat. Aika tylsä fiilis, kun Remington on huomisesta lähtien niin kaukana :/ Jos olisi vain mahdollisuus, niin jäisin mielelläni Saksaan odottelemaan leikkausta ja hoitelemaan potilasta leikkauksen jälkeen.. Onneksi Remi on niin kiltti, että uskon sen kyllä selviävän vieraidenkin ihmisten kanssa ihan hyvin. Täytyy vain toivoa, että Remi toipuu nopeasti sellaiseen kuntoon, että se saataisiin kuljetettua kotiin.

Huomisen pitkä ajomatka kyllä jännittää aikalailla, Remingtonia ei ole koskaan kuljeteltu noin pitkää matkaa ja harvemmin se ylipäätänsä on reissannut. Aina asunutkin kymmenen kilometrin säteellä.. Pitää vaan toivoa, ettei matka stressaa Remiä liikaa ja toivoisin huomiselle myös vähän kivempaa ilmaa, kuin miltä tuolla ulkona nyt näyttää.. Kaatosateessa ajelu kun ei ihan hirveästi kiinnostaisi.

Ja sitten vähän positiivisempiin asioihin.. Menen tiistaina kokeilemaan yhtä tammaa, joka mahdollisesti tulisi minulle. 10v mustanruunikko, kerran varsonut tamma (i. Dream of Glory), joka ainakin kuulostaa todella hyvältä. Kuulemma osaava, mutta on ollut vähällä liikunnalla, joten vaatisi aika paljon töitä, jotta sen kuntoa saisi taas paremmaksi. Ehdottomasti enemmän kouluhevonen, mutta on hypännyt harrastelijan kanssa 120cm ratoja. Luonteeltaan hankala, muttei mahdoton.
Olen aina tykännyt donnerhallaisista, todella laadukkaita hevosia, joiden luonteissa on sitä jotakin. Omistaja tuntui todella yhteistyöhaluiselta ja mukavalta, joten odotan innolla, josko tästä vaikka tulisikin jotakin. En nyt vielä innostu liikaa, mutta ainakin tähän mennessä kaikki on kuulostanut todella hyvältä.  Seuraavat pari kuukautta minulla on vähän liikaa vapaa-aikaa, kun ei tarvitse koulussa kovin paljoa käydä, joten minulla olisi ehdottomasti aikaa saada kesäksi hieno hevonen alle ;) Remingtonin mahdolliseen kuntoutukseen tietysti uppoaa aikaa, mutta olisi tarkoitus saada tamma Remin kanssa samalle tallille, kun en ainakaan kuntoutuksen ajaksi ole viemässä Remiä minnekään muualle.

Tamman omistaja lähetti minulle muutaman kuvan ja on kyllä oikein kivan näköinen heppa :)

Vihdoin jotakin varmaa

Nyt on vihdoin tapahtunut edistystä ja on löytynyt eläinlääkäri, joka Remingtonin mahdollisesti leikkaa. Lähdemme kuskaamaan Remiä sunnuntaina Saksaan, jossa sitä tutkitaan pari päivää ja leikataan, jos lääkäri sen näkee parhaaksi. Jos lääkäri päättää leikata ja jos kaikki menee hyvin, Remi jää Saksaan vähintään viikoksi ja haetaan se sitten kotitallille paranemaan, kun sen kunto vaan mahdollistaa kuljetuksen. Reissusta tulee aikamoisen rankka, enkä halua edes vielä ajatella takaisinhakureissua..

Nyt vaan sitten kaikilla peukut pystyyn, että kaikki menee niin, kuin on Remingtonille parhainta. :)