Päivä 18 - Tärkein ja turhin varusteeni

Toisiksi tärkein varusteeni on kypärä. En näe mitään tarvetta jättää sitä pois, se on mielestäni ihan yhtä tärkeä osa harrastustani, kuin hevonen. En saisi koskaan anteeksi vanhemmiltani, jos minulle kävisi joskus jotakin niin, ettei minulla olisi ollut kypärää. Olenkin tainnut jo joskus kirjoittaa siitä, että äitini serkku on kuollut ratsastusonnettomuudessa, joten perhesyistä kypäränkäyttö on pakko.

En ole vuosikausiin tippunut sileällä ja tarkemmin muistellessani tuli mieleen, että olen tainnut tippua sileällä vain 3 kertaa ylipäätänsä, yhden kerran ilman satulaa mentäessä, toisen kerran kevään ensimmäistä kertaa kentällä mentäessä ja kolmas oli ainut kerta, kun ihan vain maneesissa koulutreenaillessa. Silti se kypärä on päässä sileälläkin, sillä vaatii vain yhden kerran, että käy jotakin. Luunmurtumat tai muut ruhjeet on aina korjattavissa edes jollakin tavalla, mutta päätä ei paljoa korjailla jos se kunnolla pääsee kolahtamaan.

Olen harkinnut hankkivani ensi kesänä uuden kypärän jos rahatilanne vaan antaa periksi. Uusi GPA houkuttelisi, sillä sen olen kokenut kyllä todella hyväksi kypäräksi, mutta Samshieldistä saisi sitten taas täysin omanlaisensa ja itseni tuntien luulen kallistuvani Samshieldin suuntaan..
Turhimmat varusteeni ovat varmaankin blingikannukseni (jotka nekään eivät enää nykyään sovi väreihini...), punaisten kannusteni kanssa käyttämäni blingikannusremmit ja sinipunavalkoinen raippani tai viimeisimpänä ja kalleimpana noista punaiset jalustimeni. Pidän blingeistä, joten ei ne kai minulle niin turhia ole, mutta aina välillä naurattaa pinnallisuuteni, kun esim raipan ja kannustenkin täytyy sopia värillisesti. Niillä rahoilla, joilla on noitakin turhuuksia ostanut, olisi voinut ostaa esimerkiksi... noh, ruokaa tai vaikka pistää säästöön. Kaikki tavallaan ja jos tämä tapa tekee minut edes hetkellisesti iloiseksi, niin mikäpäs siinä :)
Edit: Remillä menee hyvin, eikä jännittämissäni munuaisarvoissa ole edelleenkään mitään häikkää. Tulehdusarvot ovat korkealla, joten ei ole mikään ihme, että Remillä on ollut aikamoisia kipuja. Leikkaus tehdään huomenna heti aamusta. Jännittää kyllä ihan pirusti..
Ainiin, sen tamman koeratsastus siirtyi eiliseltä myöskin huomiseksi, joten siitä en vielä tiedä enempää. Tähän saakka kaikki on kuulostanut oikein hyvältä ja sain varmistettua tallipaikankin 1.2. lähtien, joten toivon kovasti, että hevonen on sellainen, kuin mitä minä haluan sen olevan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti