Peukkuja pystyyn

Utelias ukkeli

Vietiin Rempsula tänään (taino eilen..) aikamoisen reissun päähän Saksaan, Münchenin lähelle hevosklinikalle. Klinikka oli kivan kotoisa ja äärettömän siisti, Remin karsina ihan valtava ja Remin vastaanottanut lääkäri tuntui mukavalta. Leikkaava lääkäri ei ollut juuri tuollalailla sunnuntaina paikalla, mutta hänen kanssaan on tullut puhuttua ihan tarpeeksi, jotta Remin uskaltaa hänen käsiinsä luovuttaa.

Huomisen päivän Remiä tutkitaan päästä kavioihin ja tiistaina tehdään leikkaus. Leikkaus tehdään tosiaan endoskooppisesti rauhoituksessa. Narkoosiin ja kaatamiseen (ja sen jälkeiseen nousemisen) liittyvät riskit siis jäävät pois. Leikkauksen tarkoitus on siis poistaa Remingtonin huono, jatkuvasti mätivä ja jo roimasti pienentynyt munuainen kokonaan. Munuaisen kuuluisi olla aikamoinen jötkäle siihen verrattuna, minkä kokoiseksi Remin toinen munuainen on kutistunut.

Tällä hetkellä mahdollisuudet leikkauksesta selviämiseen ovat varsin positiiviset ja hyvään kuntoon toipuminenkin aikamoisen todennäköistä. Remin munuaisarvoissa kun ei ole ollut sanomista, vaikkei toinen munuainen toimikaan, joten terve munuainen selvästi hoitaa hommansa oikein hyvin. Kun huono munuainen on poissa, periaatteessa Remingtonin kunto voisi tulla paremmaksi, kuin missä minä sen olen koskaan nähnyt.
Päätös leikkauksen tekemisestä oli oikeastaan vaikeinta ja nyt sitten vain odotellaan, että miten tässä käy. Eläinlääkäri sanoi, että jos hän näkisi leikkauksen suurena riskinä, ei hän olisi sitä alunperin edes harkinnut. Löytyi ainakin koko Saksan tämän alan kokenein lääkäri, onneksi ei tarvinnut ihan Hannoveriin tai Belgiaan saakka kuitenkaan ajella, missä olisi muita munuaishommiin erikoistuneita lääkäreitä ollut. Itävallan lääkäreistä kukaan ei tuntut olevan tarpeeksi kokenut (moni kirurgi kieltäytyi suoraan, miettimättä), eikä Remingtonista kuitenkaan ollut tarkoitus tulla mitään koekaniinia. Tätä lääkäriä useat suosittelivat, joten tuntui ihan fiksulta lähteä kuskaamaan Remiä Müncheniin saakka.

Remington yritti lastatessa vähän kusettaa, kun huomasi, että ympärillä pyörivät ihmiset olivat hermostuneita, mutta kerran kun lätkäisin raipalla niin se oikein pomppasi traikkuun. Koko matkan aikana trailerista ei kuulunut inahdustakaan, joten tulipahan nähtyä, että Remiä ei kuljetus paljoa hetkauta. Ei hionnut ollenkaan, söi kiltisti heinänsä ja tuli vielä oikein nätisti uloskin trailerista. Aikamoista huutoa Remistä kyllä lähti klinikan pihalla ja sen piti pörheillä aikalailla. Kuitenkin heti, kun se näki muita hevosia, se rauhoittui ja valtavassa karsinassaan rupesi stressaamatta syömään heiniä.
Oli se aika kamalaa jättää poloinen sinne, mutta olo oli kyllä aika helpottunut, kun startattiin klinikan pihalta ja tiesin, että näin tämän kuuluu mennä. Nyt on vaan sitten tulevaisuus kohtalon käsissä ja jännityksellä odottelen sitä hetkeä, kun ajelen klinikan pihaan hakemaan Remin takaisin kotiin :)

Muutamaa hyvää tapahtumaa on tässä nyt jonkin aikaa odoteltu. Uskon tiistaista tulevan päivä, jona Remin leikkaus onnistuu ja jona ihastun siihen tammaan, jota olen menossa katsomaan (ja jolle sainkin jo tallipaikan meidän tallilta jos sen vaan sinne haluan ;) ). Kaikilla peukut pystyyn, että juuri näin kävisi :)