Ja taas on viikonloppu..

Toissapäivänä Dessie sai rennon palauttelupäivän, kun Noora ratsasti sen ihan alusta loppuun saakka. Paras tapa opetella Dessien logiikkaa on ratsastaa pidemmillä ohjilla ja niin ohjasinkin Nooran tekemään. Alussa heidän piti ensin tehdä väistöjä ja avoja, jotta Dessie olisi vähitellen rentouttanut ylälinjansa ja vähän ahkerammin astunut alle. Aika mukavasti Dessie toimikin, ei kertaakaan sen pahemmin kiukutellut, mutta ei sille sen puoleen aiheutunut sen suurempaa painettakaan ja silloinhan se onkin tyytyväinen. Uuden ihmisen vain täytyy aloitella Dessien kanssa ihan vain siitä, että saa sen eteenpäin, jotta Dessie ei ahdistu ja rupea kiukuttelemaan.
Siedätyshoito on siis jatkunut varsin hyvin, joten enköhän pääse lähtemään suomireissulleni ilman stressikuolemaa. Noora tulee luultavasti hoitamaan Dessien ainakin osan reissustani, jos sen kilttiyskausi nyt vain jatkuu tällä tavalla. Dessie kyllä näytti heti merkkejä hirviöpuolestaan kun jäi kahdestaan Nooran kanssa, mutta eiköhän asiaan saada parannusta, kun on vielä kuukausi aikaa treenailla.

Eilen ratsastin sitten taas itse ja tehtiin pieni maastolenkki ennen hommia. Yritin ensin ratsastaa kentällä, mutta Dessie oli ihan mahdoton, ympärillä pyöri jotakin minipolttiaisia. Mentiin sitten maneesiin, jossa Dessie oli ensimmäisestä askeleesta saakka ihan todella jees. Pääsin treenaamaan lisäyksiä nyt ensimmäistä kertaa niin, ettei Dessie vetäissyt päätä ylös, vaan se pyöristi selkäänsä ja kaulaansa oikein ekstrapaljon, jotta sai liikettä kunnolla eteenpäin. Muutamat kerrat se kyllä rikkoi laukalle, mutta se ei minua tässä vaiheessa vielä haitannut millään tavalla.
Hyviä vaihtojakin saatiin aikaiseksi, mutta aika usein ne kyllä tulivat pukin kautta. Taidetaan jättää vaihtojen treenaaminen nyt vähemmälle, jotta Dessie ei rupea ennakoimaan. Yleensä nimittäin juuri sen ennakoimat vaihdot tulevat pukin kautta, mutta jos saan avut kunnolla läpi ja Dessie jää odottamaan minua, tulee vaihdosta puhdas. Pitäisi varmaan kokeilla vaihteeksi vaikka vastalaukkojen treenaamista, jotta Dessie jäisi paremmin odottelemaan minua, eikä vaihtelisi omia aikojaan.
Laukkaa treenattiin muutenkin, tehtiin temponvaihteluita ja vähitellen yritän saada laukkaa sen verran rauhalliseksi ja kootuksi, että saataisiin vähän pienempiä ja pyöreämpiä voltteja aikaiseksi. Nyt voltit venähtävät yleensä aika isoiksi. Eilen tehtiin myös muutamat laukkaväistöt keskihalkaisijalta pitkälle sivulle ja nyt Dessie on alkanut tajuamaan, että laukassakin sivulle pyytävät avut tarkoittavat juuri sitä, että niitä jalkoja pitäisi saada vähän ristikkäin.

Olen nyt ratsastanut ilman kannuksia ja olen saanut todella paljon karsittua pois sitä Dessien räjähtävyyttä. Minä taidan olla vähän vajaa, kun en tajunnut aikaisemmin, että kannattaisi varmaan heittää kannukset pois jos/kun Dessie rupeaa kuumumaan ja räjähtelemään varsinkin laukannostoissa. Alussa saatan tarvita kannuksia, jos Dessie on vähän hidas pohjeavuille. Enpä ollut ajatellut, että ne voi alkuveryttelyn jälkeen ottaa pois, sillä sen jälkeen niille ei todellakaan ole enää tarvetta. No, parempi tajuta myöhään, kuin ei milloinkaan!

Alla taas estetreenikuvia toissapäivältä! Tuo kirjava ruuna on muuten myynnissä, eli jos joku haluaa hakea Itävallasta itselleen kiltin, mutta silti vauhdikkaan trakehnerin, niin tervetuloa vaan ;)

 

 

 

Elämä voittaa

"if it wasn't hard, everyone would do it.
it's the hard that makes it great."

Kaipa se vaan on pakko välillä myöntää, että olen aika onnekas. Vaikka Remingtonin kuolema olikin ihan kamala asia, on Dessie nyt näyttänyt itsestään niin hyviä puolia, etten oikeasti edes ole kauheasti kerennyt ikävöimään Remingtonia. En todellakaan koskaan tule unohtamaan Remiä, viime viikollakin ihan normaalisti otin muutaman askeleen kohti alatallia, kunnes tajusin, että eipä siellä ole enää piirtopäätä odottelemassa. Jäin hetkeksi seisomaan paikalleni ja vedin syvään henkeä. Jotenkin sillä sekunnilla tajusin, että elämä menee eteenpäin, pakkohan sen on mennä. Remington ei ollut ensimmäinen minulle niin valtavan rakas hevonen, jonka menetin, joten tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen joutunut näitä asioita pohtimaan.

Lennyn menettämisen jälkeen maailmani romahti kyllä aikalailla, kun olin sen hevosen varaan suunnitellut tulevaisuuttani, tarkoitus kun oli palata muutaman vuoden jälkeen Suomeen Lennyn luokse. Se hevonen oli minulle aivan valtavan rakas ja tuntuihan se hullulta suunnitella elämää hevosen mukaan, mutta kohtalo kerkesi muuttamaan suunnitelmiani, ennen kuin niitä kerkesin toteuttamaan.

Eipä sitä tiedä, että miksi mikäkin asia tapahtuu, vaikka syitä tuleekin aivan liikaa mietittyä. Sen olen kyllä oppinut, että mikään kamala tapahtuma ei tule jäämään viimeiseksi, mutta välillä tapahtuu myös asioita, joiden avulla kestää myös ne kamaluudet. Ehkä kohtalon suunnitelmiin kuului "Kultainen Kohtaloni". Ensin piti käydä muutama muu hevonen läpi ja sitten löytyi se, joka taas tuo minulle sen saman fiiliksen, minkä Lenny minulle toi. Ja se fiilis on jotakin, mitä ei voi sanoin kuvailla. Se fiilis, kun alussa käsittämättömän hankalalta tuntunut hevonen alkaa muuttumaan ja homma rupeaa toimimaan, on jotakin, mikä on kaiken sen tuskan ja kärsimyksen arvoista, ja enemmänkin.

Eiköhän elämä ole taas voittanut ja tästä voi jatkaa taas positiivisimmin mielin kohti seuraavia pettymyksiä ;)

Lisää vaihtelua elämään

Olen nyt päättänyt totuttaa Dessien siihen, että muutkin ihmiset voivat olla sen kanssa tekemisissä. Myöskin täällä Itävallassa asuva suomalainen kaverini, joka kävi pari kertaa ratsastamassa Remingtonilla, sai toimia koekaniinina. Ratsastin ensin itse vähän aikaa, Dessietä sai hiukan herätellä, se oli vähän väsähtäneen oloinen. Nyt siitä huomaa, että kyllä tämän viikon paahteet ovat siltäkin vieneet voimia. Vähän ajan herättelyn jälkeen sain sen onneksi hyvin hereille. Tein aika monta nostoa oikeaan suuntaan, jottei se rupeisi seuraavaa ratsastajaansa kusettamaan nostoissa.
Vaihdettiin ratsastaja ja Dessie päästi kokelaan selkään oikein nätisti. Yleensä Dessie huitoo muita selkäännousutilanteessa takajaloillaan, mutta tänään se oli aika lupsakalla tuulella, eikä aiheuttanut mitään ongelmia.

Dessie meni aika jännittyneesti, mutta sitä en kyllä millään tavalla ihmettele, sillä sen logiikkaa ei ihan heti tajua. Se yritti vähän kusetella, mutta oli kyllä yleisesti kiltisti. Suurimmaksi osaksi meno oli aikalailla pää taivaissa juoksemista, mutta tärkein olikin, että Dessie menisi eteenpäin. Hetkittäin Dessie rupesi hiukan luottamaan ratsastajaansa, mutta ei oikein tiennyt, että mitähän sitä pitääkään tehdä, kun kokelas ei ollut ihan tajunnut sen näkemyksiä. Dessielle kun pitää ensin näyttää, ettei sille halua tehdä mitään pahaa ja aluksi sen kanssa täytyy vain keskittyä siihen, että sen saa luottamaan sen verran, että sen saa eteenpäin. Dessiehän on oikeasti varsin vauhdikas, mutta jännittyessään se hidastuu, jännittää alakaulan ja selän, eikä reagoi oikein mihinkään.

Lopuksi Dessie oli jo luottavaisempi, se venytteli loppuraveja ravatessa  mukavasti eteen alas pitkin ohjin. Dessie vaikutti ihan tyytyväiseltä, ainakin sille jäi lopusta oikein hyvä fiilis, joten nyt sitten vaan jatketaan harjoituksia. Eiköhän tuon hevosen voi joku vielä joskus liikuttaa ilman, että minä saan sydänkohtauksia huolesta.. Edelleenkin, se on aikamoinen pakko saada toimimaan, sillä Dessie ei oikein voi lähteä mukaani suomireissulle..

Ihmettelin kyllä sitä, että Dessie oli koko ajan niin kiltisti. Sehän onkin kyllä nyt ollut viime ajat oikeasti kiltti ja sillä tarkoitan sitä, ettei se ole tehnyt ihan hetkeen sen kamikaze-potkuja. Varsinkin uusien ihmisten kanssa kamikazeilut ovat tähän saakka olleet varsin yleisiä, joten on kyllä oikeasti hyvä idea nyt totutella Dessie sietämään muitakin ihmisiä.

Noora hoiti Dessien pois, kylmäsi jalat ja huuhtoi viileällä vedellä. Dessie ei hievahtanutkaan pesupaikalla ja sai kyllä aika ihmetteleviä katseita osakseen, sillä se on kilttiytynyt lähiaikoina ihan todella paljon. Siitä, kun Noora oli viimeksi käymässä, on jo vierähtänyt jokunen tovi ja juuri sinä aikana onkin tapahtunut eniten edistystä.

Loppuun vielä pari kuvaa loppuraveista, tyytyväinen Dessie ja tyytyväinen siedätyshoitaja :)

Riimuratsastelua

Olen viimeisen parin vuoden aikana muuttunut jonkin verran, kun miettii esimerkiksi sitä, etten ennen ollut todellakaan kiinnostunut ratsastamaan ilman satulaa, eikä se maastoilukaan oikein kiinnostanut. Kun hevosen kanssa tehtiin hommia, niin niitä myös tehtiin. Esteetkin olivat liian rentoa menoa, mielestäni kivointa oli vääntää ihan tosissaan koulua. No, onhan se edelleenkin mielestäni maailman ihaninta touhua, mutta nykyään haluan välillä tehdä vähän vähemmänkin tai vähintään hiukan erilailla.

Olen huomannut näinä muutamana remingtonittomana viikkona, että se rentoilu hevosen kanssa on jotenkin jäänyt puuttumaan. Remin kanssa ei todellakaan tarvinnut tehdä kunnolla töitä joka päivä ja se oli sen hevosen hyviä puolia. Remingtonin kanssa oli mukavaa aina välillä vaan humpsutella menemään ja ratsastella ilman satulaa ja suitsia. Dessie on ollut tämän viikon niin hyvällä tuulella ja kiltti, että päätin nyt sitten kokeilla, että miten se toimii pelkällä riimulla ilman satulaa. Saimme osaksemme mielenkiintoisia katseita, kun kävelimme maneesiin puuttuvissa varusteissamme. Laitoin kyllä vikellysvyön, sillä muuten en todellakaan pääsisi Dessien selkään.

Hyppäsin selkään ja vähän aikaa katselin, että miten Dessie reagoi. Se oli alusta saakka letkeällä tuulella, eikä ihmetellyt turvan päälle kohdistuvaa painetta millään lailla. Se käyttäytyi, kuin riimu olisi ollut meillä jo pitkään jokapäiväisessä käytössä. Kokeilin vähän ravailla ja rento meininki jatkui. Dessie oli oikein yllättävän hyvä ratsastaa riimulla. Laukan nostin vähän varovaisesti, mutta kappas vain, Dessie ei kuumunut, eikä yrittänyt juosta pois alta.
Pakko myöntää, että en kyllä olisi todellakaan uskonut. Dessie rupesi heti hakemaan hyvää työmuotoa ja sain hetkittäin jopa koottua sitä todella kivasti. Annoin sen kuitenkin mennä aika pitkänä, sillä ollaan tämä viikko tehty joka päivä sen verran koottuna töitä, että Dessie ehdottomasti ansaitsi vähän iisimmän päivän.

Keksittiin nyt sitten hyvä uusi treenimenetelmä, kun me molemmat selvästi olimme tyytyväisiä. Hyvää vaihtelua ja tulipahan taas nähtyä, ettei vahva kuolain ole kuumalle hevoselle pakosti se oikea vaihtoehto.

Ratsastin tänään aika myöhään illalla ja oli mukavaa ratsastaa vähän viilentyneessä säässä. Eilen viileästä ei ollut tietoakaan.. Eilinen valmennus ei sitten tietystikään TAASKAAN toteutunut... Oliver saapui 20 minuuttia myöhässä, joka tarkotti sitä, että olin kerennyt ratsastamaan jo puoli tuntia. 36 asteen lämpötilassa puolen tunnin ratsastuksen jälkeen ei kyllä todellakaan enää kiinnostanut valmennus. Ai että otti päähän, mutta olisihan se pitänyt arvata..

Dessie oli eilen vähän lötkö, oli ensimmäinen päivä, kun siitä huomasi, että sillä oli kuuma jo ennen ratsastusta. Varsinkin sen toinen takanen oli aika tuhti, mutta jo alle 5 min kävelyn jälkeen lähtivät nesteet liikkeelle ja jalat normalisoituivat. On se kyllä kumma, ettei Dessie tarvitse kuin muutaman kierroksen käyntiä ja turvotus on sitten jo heti poissa. Siis tietysti hyvä vaan, mutta tuntuu jotenkin aika erikoiselta. Ymmärrän kyllä, että miksi se oli niin turvonnut, olinhan toissapäivänä ratsastanut aikaisin aamulla ja eilen menin vasta illalla. Lämpötilat heiluivat siellä 38 asteessa ja tosiaan yölämpötilatkin 29 asteessa, joten ehkä jalkojen turvottelu on varsin normaalia.. Tänään, kun ilma oli vähän viileämpi ja Dessie oli koko illan laitumella, ei takasissa ollut kuin ihan minimaalisesti nestettä.

Sain muutaman kuvankin meidän tämänpäiväisestä kokeilusta!

Hyvää juhannusta kaikille! Vaikka mökkijuhannus Suomessa aika kivalta kuulostaisikin, niin nyt tänävuonna on pakko "tyytyä" kakkosvaihtoehtoon, purjehtimiseen Atterseellä!
Attersee on kyllä yksi lempipaikoistani Itävallassa. Mikä muka voisi olla ihanampi paikka, kuin turkoosivesinen Alppijärvi?

Alla pari kuvaa minun parinviikontakaisesta Attersee-vierailusta.

Ja vielä yksi kuva viime marraskuulta.. Tuo vesi on siis aina tuon väristä...

Torstai

Kävin eilen aikaisin aamulla ratsastamassa Dessien. Se oli ylläripylläri aikamoisen energinen, mutta kuitenkin aika hyvä ratsastaa. Ratsastin ensimmäistä kertaa viikkoon koulusatulalla ja olin jotenkin ihan pulassa. Keventäminen tuntui ihan idioottimaiselta, olisi varmaan pitänyt vähän lyhentää aluksi jalustimia, etten olisi ollut ihan niin täydellisen pihalla. Kyllä sitä selvästi nopeasti tottuu asioihin, kun viime viikolla kauhistelin estesatulaa ja nyt sitten taas toisinpäin. Tekee varmaan itselle ja istunnalleni ihan hyvää vaihdella satuloita, sillä tulee ihan erilailla keskityttyä siihen, että miten siellä satulassa tuleekaan istuttua.
Annoin Dessien eilen aluksi ravata ihan vain pitkin ohjin. Annoin sen vähän aikaa hörveltää ihan omaa tahtiaan ja rupesin ihan vähitellen ottamaan ohjia käteen. Laukattiin taas paljon, kuten meillä on ollut nyt tapana. Kokeilin ensimmäistä kertaa pyytää vähän sivuttaisaskelta laukassa ja yllätyin miten kivasti se onnistui. Käänsin keskihalkaisijalle ja siitä pyysin pitkää sivua kohti väistöä. Pari kertaa Dessie tiputti raville, kun ei oikein ymmärtänyt, mitä siltä pyysin. Tajusin antaa pohjeavun vähän tarkemmin ja saatiin muutamaan kertaan, varsinkin vasemmassa laukassa ihan kivat väistöt aikaiseksi! Dessie on kyllä varsin oppivainen, sillä parin kerran korjauksen jälkeen homma toimi varsin hyvin, sain väistöjen avulla laukan rauhallisemmaksi ja Dessien keskittymään minuun, kun se ei selvästi oikein tajunnut, että miksi niin piti tehdä. Olen huomannut, että aina jos tehdään jotakin uutta, Dessie rupeaa keskittymään minuun paremmin. Se on aina aluksi vähän ihmeissään, mutta tajuaa homman kyllä varsin nopeasti, kun vaan itse tajuan antaa selvät avut.

Treenattiin laukannostoja taas kerran ja voin ylpeänä sanoa, että lopuksi saatiin kyllä todella kivoja nostoja aikaiseksi! Varsinkin se oikea nosto räjähtelee, mutta eilen sain oikeat nostot ilman jännittymisiä. Yleensä en oikein voi pyytää montaa nostoa lyhyen ajan sisällä, sillä Dessie kuumuu nostoista sen verran paljon, että räjähdysvoima vaan kasvaa, joten loppujenlopuksi siitä ei sitten olekaan mitään hyötyä. Eilen kuitenkin nostin käynnistä laukan, laukattiin ehkä 6 askelta, pyysin käyntiin ja nostettiin siitä sitten uudestaan. Tätä toistettiin useasti. Normaalisti juuri tuollainen harjoitus on ihan toivoton, mutta eilen se toimi vallan hyvin. Eilen muistin jokaisen rauhallisen noston jälkeen kiittää oikein kunnolla ja uskon, että sekin vaikutti aika paljon Dessien tyytyväisyyteen. Pitäisi oikeasti oppia kiittämään useammin.. Äänellä kiitän paljon, mutta taputus unohtuu useasti.

Käytiin eilen lopuksi vielä tekemässä pieni maastolenkki, Dessie oli ihan tyytyväinen, kun käveltiin tallilta poispäin, mutta takaisinpäin sitä rupesivat kyllä ötökät häiritsemään oikein kunnolla. Pitäisi löytää joku hyvä ötökkämyrkky, mutta jotenkin tuntuu, ettei oikein mikään taida auttaa oikeasti. Pitäisi varmaan laittaa vielä turvankin päälle jokin härpäke, kun Dessie on selvästi juuri turvastaan herkin.

Ollaan nyt sovittu ehkä miljardi kertaa Oliverin kanssa valmennuksia, mutta jotenkin se menee aina siihen, ettei sittenkään pidetä tuntia. Eilen sitten sanoin Oliverille, että on se kyllä kumma, kun hänellä ei ole meille koskaan aikaa, joten nyt sitten sovittiin tälle päivälle ihan tarkka aika. Olisin mielummin ratsastanut aamulla, mutta sovittiin nyt sitten illalle valmennus. Tarkoitus olisi kai hyppiä vähän kavaletteja, mutta en sitten tiedä, mitä Oliver on ajatellut..
Saa nähdä miten sitä tulee oikein jaksettua, kun tosiaan viime yölämpötila ei laskenut alle 29 asteen eli voitte vain kuvitella millainen kuumuus täällä on, kun aurinko paistaa. En todellakaan valita ja niin kauan, kuin Dessie tuntuu hyvältä, niin mikäs siinä. Luulisi, että Dessie olisi rodultaan vaikka arabi tai että se olisi vähintäänkin kotoisin Saharasta, kun sillä kuumuus ei näytä tuntuvan missään..

Siedätyshoitoa

Tänään oli vähän kuuma. Parhaimmillaan 36 astetta, huomenna tulee vielä parikin astetta kuumempi päivä. Äskeinen lämpötila näkyy alapuolella.. Eli hyvää yötä minulle.

No, ettei tästä nyt tule ihan vain säätiedoteblogi, niin kerrottakoon, että tänään jaksoin ratsastaa, toisin kuin eilen. Dessie oli pirun kuumalla tuulella eli toivomukset siitä, että näin kuumalla ilmalla se rauhoittuisi edes vähän, olivat ihan täysin utopisia ajatuksia.
Laukattiin taas paljon, Dessie oli mukavan rento, mutta sen verran hörvelsi eteenpäin, että ei sitten sen suuremmin tehty töitä, vaan annoin sen aikalailla vaan laukata. Asettelin laukassa vähän sisään ja sitten ulos ja sain sillä tavalla sen niskan mukavasti auki. Muutamat vaihdotkin tehtiin, ne olivat hiukan hätäisiä, mutta laukka kyllä vaihtui.

Aloiteltiin maneesissa, mutta päätin vielä mennä kentällekin, kun siellä oli kasattuna radallinen esteitä ja tarkoitus olisi vähän siedätyshoitaa Dessietä. Heti, kun Dessie näki esteet, se veti ihan ylimääräisillä kierroksilla, tuli räjähdykselliseksi, eikä oikein tiennyt mikä on laukka, eikä varsinkaan mikä on ravi. Käynti jostain syystä jopa onnistui hetkittäin, mutta kaikki muu oli ihan järjetöntä räpellystä.
Tein paljon laukannostoja käynnistä ja yritin ihan vain laukata ympäri kenttää, mutta yritä siinä nyt sitten laukata uralla, kun kaveri vetää kohti esteitä.. Aikamoista kiemurteluahan se oli, mutta laukannostot pysyivät lopuksi ihan ookoina, eivätkä ne tulleet pukkien kautta, vaikka "vähän" räjähtävät olivatkin. Ratsastin yli tunnin, eikä Dessie tuntunut väsyvän. Mentiin vielä maneesiin kävelemään loppukäynnit, sillä ulkona rupesi kerääntymään ötököitä sen verran paljon, että oli parempi mennä sisään niitä piiloon.

Olen nyt kokeillut Dessielle ratsastaessa korvahuppua sekä ötökkäotsapantaa ja tuolla yhdistelmällä saan sen pysymään ulkona rauhallisempana. Muutenhan se repii päätään kohti ryntäitä, kun se hermostuu ötököistä. Varsinkin nyt, kun kentän uusi pohja on vielä hiukan upottava, olisi ihan aiheellista, jos Dessie keskittyisi jalkoihinsa, eikä ötököihin.

Dessie hikosi taas oikein kunnolla, joten huuhtelin sen kokonaan ratsastuksen jälkeen. Tuntui hassulta pestä hevonen vielä yhdeksän jälkeen illalla, mutta ilma oli tosiaan vielä niin lämmin, ettei pesu kyllä varmastikaan ollut huono idea.

Enpä ollut pitkään aikaan kuvannut muiden valmennuksia. Rupesi ottamaan päähän, kun kaikki rupesivat pitämään jo itsestäänselvyytenä sitä, että olen aina kuvaamassa. Ei ollut kuulunut sanaa "kiitos" enää niin pitkään aikaan, että päätin pitää vähän taukoa.
Nyt kuitenkin, kun uudella pohjalla hypättiin ensimmäistä kertaa, päätin kokeilla, että miten kivaa onkaan kuvata, kun kentän pohja on niin vaalea. Kentän pohjan uusimista olikin odoteltu jo jonkin aikaa ja nyt se on vihdoin täydessä käytössä. Ja vaaleaa pohjaa vasten on kyllä kiva kuvata ;)

Aavikkokuumuus

Allaoleva kuva kuvaa minun tämänhetkistä fiilistäni...

Eilen illalla kahdeksan aikoihin oli vielä 28 astetta, kun sittenkin ajelin jo eilen Wienistä kotiin liikuttamaan Dessien. Ratsastin vielä kentällä, joka uuden pohjansa takia on vielä varsin upottava, joten treenistä tuli jo ihan pelkästään pohjan takia aikamoisen rankka. Kuumuus pohjan upottavuuteen lisättynä aiheutti aikamoisen vaahtoisen Dessien, mutta se oli kyllä yllättävän hyvä ratsastaa. Ravissa se repi päätä alaspäin, kun ötökät häiritsivät sitä aikalailla, mutta laukassa se oli kiltisti. Jouduin kaarteissa tekemään jonkin verran töitä sen eteen, ettei Dessie olisi vetänyt naamalleen, mutta vähitellen se tajusi ihan itsekin vähän varoa. Ei tehty mitään sen ihmeellisempää, treenattiin laukannostoja ja sitä, että saisin nostot läpi vähän rauhallisemmin. Dessien nostot kun tuppaavat olemaan varsin räjähdyksellisiä.. Eilen sain sen kyllä aika rauhalliseksi, mutta jotenkin minusta tuntuu, että näin kuumalla ilmalla se saattaa jopa väsyä ja siksi osa sen räjähdysvoimasta jää piiloon.

Sää pysyy seuraavat päivät ihan järjettömän kuumana, joten en todellakaan tiedä, että mitä tekemistä keksisin Dessielle. Pitää varmaan mennä jo todella aikaisin aamulla ratsastamaan, sillä esimerkiksi tänään oli aamulla yhdeksältäkin jo 28 astetta.
En ehkä uskalla yli 35 asteen kuumuudessa ratsastaa kunnolla. 30 asteeseen saakka liikutan normaalisti, mutta sen yli kun mennään niin ei olisi enää itsellekään kivaa jos joku pakottaisi juoksulenkille. Maastoon ei ainakaan voi mennä, kun siellä kimppuun hyökkää ihan hirveitä mutanttipaarmoja. Mietippä isoin paarma, jonka olet koskaan nähnyt ja kuvittele se viisinkertaisena, niin ehkä se olisi oikea kuvitelma noiden kamalien verenhimoisten otusten koosta...

Voiko hevosta kehua liikaa?

Päätettiinkin Oliverin kanssa, että jätetään vielä kavalettiharjoittelut ensi viikolle, sillä onhan siitä kuitenkin monta vuotta, kun Dessie on viimeksi hypännyt. Ei ehkä kannata aloittaa liian nopealla tahdilla, ettei vaan tule tehtyä enemmän haittaa, kuin hyötyä.
Otin kuitenkin yhden kavaletin sillä matalimmalla tavalla mukaan tämänpäiväiseen treeniin ja pidinkin sen koko ajan ihan matalana. Dessie oli aivan ihana ratsastaa! Se toimi heti alusta saakka ja oli ihan käsittämättömän mukavalla tuulella.  Ilman mitään erikoisuuksia ratsastelin kavaletin (taino enemmänkin maapuomin korkuinenhan se oli) yli, eikä Dessie kuumunut. Tajusin jo hyvissä ajoin ennen kavalettia ottaa vähän kiinni ja sillä tavalla Dessie ei tajunnut lähteä juoksemaan.

Tein paljon käynti-laukka-käynti-siirtymisiä ja ne menivät todella hyvin. Muutamat hienot vaihdotkin saatiin aikaiseksi, jopa ilman sen suurempia kuumumisia. Parit vaihdot menivät pukin kautta, mutta Dessie ei ennakoinut, eikä lähtenyt juoksemaan vaihdon jälkeenkään, joten pieni pukki ei kyllä tässä vaiheessa tunnu missään.

Laukattiin pitkään vaihdellen välillä suuntaa, eikä Dessie näyttänyt minkäänlaisia väsymisen merkkejä, vaikka laukattiin oikeastaan ilman sen suurempia taukoja puolisen tuntia. Ravissa yritettiin tehdä avoja ja ihan kivastihan ne menivät, vaikka vielä kaula on asettunut liikaa sisäänpäin. Ihan hyvin meni siihen nähden, ettei olla ennen niitä treenattu.
Lopuksi käveltiin pitkät loppukäynnit ja Dessie oli selvästi rento koko kropastaan ja se tuntui ihan todella tyytyväiseltä.

Selvästi eilinen energianpurkautuminen teki Dessielle hyvää. Se ei ole koskaan ollut yhtä hyvä, kuin eilen hyppäämisen jälkeen ja tänään. Se oli niin ihanan tasainen ja sain sen koottua ihan todella hyvin, niin ravissa, kuin laukassakin. Käynnin kokoaminen on vielä vähän hankalaa, kun Dessie menee helposti joko rullalle tai rikkoo raville. Olen Dessieen ihan valtavan tyytyväinen ja kerran ratsastuksen aikana juoksi yksi tallilainen katsomaan, että mitä minä oikein huudan, kun niin paljon tuli kehuttua ratsastaessa. Mutta nyt Dessie kyllä todella ansaitsi kehunsa! Välillä se kova työ palkitaankin ;)

Ratsastuksen jälkeen pesin Dessien ihan shampoolla. Siitä tuli ihanan puhdas ja kiiltävä, sain jopa sen päänkin vihdoin puhtaaksi. Se pääsi vielä vähäksi aikaa laitumelle takaisin, tällä kertaa se oli ollut pihalla aamupäivän, joka on mielestäni sille sopivampi vaihtoehto, kuin, että se pääsisi vasta päivällä pihalle. Silloin, kun se on ollut aamupäivällä pihalla, on sen takaset vähemmän turvonneet. Nyt selvästi huomasin, että lämpö on turvottelun syy, sillä noiden kylmien viikkojen aikana jalat olivat täysin normaalit. Heti lämmön mukana tuli taas nesteetkin takaisin.. Nesteet lähtevät kyllä pois melkeinpä jo alkukäyntien aikana.

Kysyin eilen kengittäjältä Dessien kaviotilanteesta, sillä siitä on jo 12 viikkoa, kun sille kengät laitettiin. Kengittäjä ei voinut uskoa, että siitä olisi jo niin kauan. Sovittiin, että hän tsekkaa kaviot uudestaan kahden viikon päästä, sillä nyt ei ollut kuulemma vielä mitään tarvetta kengittää uudestaan. Kerrankin joku asia menee rahallisesti paremmin, kuin olisi kuvitellut!

Minulla on ihan hirveä dilemma viikonlopun suunnitelmista.. Minun pitäisi olla Wienissä vähintään la-su yö, mutta periaatteessa tarvitsisi jäädä vielä maanantaiksikin. En ole ollut menemättä kertaakaan tallille sen jälkeen, kun Dessie tuli minulle. Remingtonin uskalsin jättää täysin hyvillä mielin yksin tai jonkun muun hoidettavaksi pidemmiksikin ajoiksi, mutta Dessien olen tähän saakka hoitanut jokaikisenä päivänä itse. Nyt sitten stressailen vain yhdestä päivästä.. Mitähän minulle oikein käy, kun heinäkuun lopussa lähden reiluksi kahdeksi viikoksi Suomeen.. Eipä niitä vapaaehtoisia Dessien hoitajiakaan oikein jonoiksi asti ole.. Remingtonin kanssa oli niin helppoa, kun se oli niin kiltti. Kuka tahansa pärjäsi sen kanssa. Dessietä kun ei kukatahansa saa edes karsinassa kiinni.. Pitää nyt aloittaa valmentamaan jotakin Dessien hoitamisessa, niin en kuole stressiin suomireissulla! :D

Nyt alkaa taas tuntumaan oikeanlaiselta Itävallan kesältä...

Bensaa suonissa...

Minusta vähän tuntuu, että pitäisi jättää kokonaan kertomatta millainen meidän tämänpäiväinen estevalmennus oli. Jos sanon, että oli räjähdyksellistä, niin se on aivan liian vaisu ilmaisu. Jos sanon, että minua pelotti aivan perkeleesti, niin sekin on aivan liian vaisu ilmaisu. Ehkä vain tyydyn kertomaan, että en kauaa ollut selässä, vaan päästin Oliverin jatkamaan taisteluharjoitusta.

Oliverkin sai pidellä Dessietä kaikin voimin ja joutui kärsivällisyytensä rajoille, kun Dessien takajalat huitelivat vähän väliä yläilmoihin. Dessie kyllä hyppäsi rohkeasti ja varsin hyvin, meni yli vedestä ja sarjastakin hurjasteli yli, leveä okseri ei ollut mikään ongelma, eikä oikein mikään muukaan, paitsi se käsittämätön vauhti ja takapään lentely. Eli jos sanon, että Dessie kuumui, on sekin liian vaisu ilmaisu. Se oli enemmänkin tulessa.

Oliver ratsasti viiden esteen rataa ja sai sen kyllä pysymään käsissä, mutta aikamoisen työn takana se oli. Esteet Dessie suoritti kyllä oikeasti ihmeen hyvin, mutta niiden välillä meno oli kyllä aikamoisen järjetöntä. Oli ehkä ihan hyvä idea pistää ammattilainen selkään.. Nousin vielä itse selkään, mutta en edes miettinyt hyppääväni, vaan pistin Dessien vielä kunnolla töihin. Ja jos sanon, että se meni aivan pirun hienosti, niin se on varsin vaisu ilmaisu. Dessie oli ihan täydellinen, tietysti kuuma, mutta sain energian siirtymään enemmänkin ylöspäin, kuin eteenpäin. Se meni tasaisen hyvin, pisimmät ajat koskaan täydellisessä peräänannossa. Menin itsekin aika sanattomaksi, kun jotenkin tuntui, kuin palat olisivat loksahtaneet paikoilleen. Dessie oli todella tyytyväisen oloinen, enkä voi väittää, ettenkö olisi ollut aika taivaissa, vaikka hetkeä aikaisemmin olisin voinut lähettää Dessien kilpailemaan formuloiden kanssa vauhtiennätyksistä..

Tulipahan kokeiltua, en voi oikein muuta sanoa. Pyysin Oliverilta, että josko voitaisi huomenna mennä maapuomeja ja kavaletteja ja yrittää saada jotakin tolkkua siihen juoksemiseen. Itse menin täysin lukkoon tänään, enkä enää halua kokea sitä, kuinka Dessien pää menee ihan sekaisin siitä, kun se huomaa, kuinka jännittynyt (= syke ehkä 350 ja naama ihan valkoinen) olenkaan.

Sain tärinältäni napattua yhden kuvan, kun Oliver hyppäsi Dessiellä. Olisi pitänyt ottaa video, jotta voisin sitten joskus, kun touhu saadaan vähän hallitummaksi (i wish), vähän vertailla, että mistäs sitä tulikaan aloitettua. Voi karmeus, nyt muistan taas, että miksi olen kouluratsastaja...

PS: Jos joku ihmetteli, että miksi ihmeessä me keskellä kesää hyppäämme maneesissa, on siihen varsin pätevä syy; saadaan vihdoin uusi pohja kentälle!

Ehkä vähän vähemmän räjähdysaltista menoa

Onko Dessiellä jotenkin normaalia isommat korvat? :D

Kokeilin tänään ratsastaa Dessien gogue-apuohjalla, jota tuli alkuaikoina käytettyä välillä, kun tuntui, ettei heppa oikein meinaa pysyä käsissä. Dessie oli alusta saakka energinen ja aikamoisen räjähdysherkkä, mutta keskittyi minuun nopeammin varmaankin juuri apuohjan takia. En ole oikein apuohjienkaan suurin fani (paitsi martingaalin), mutta gogue on mielestäni kyllä ehkä mukavin vaihtoehto, kun se vain niinsanotusti ohjaa oikeaan suuntaan. Pidän sen myös sen verran löysällä, ettei se pakota ihan hirveällä paineella päätä ryntäisiin, kuten esimerkiksi ehkä gramaanit tekisivät. Pidemmän päälle apuohja ei tietysti ole ratkaisu, mutta kuten tarkoitus olikin, sain Dessien tänään vähän helpommin rauhoittumaan ja sain sen ratsastettua kunnolla läpi, ilman järjettömiä räjähdyksiä. Muutamat pukit Dessie kyllä heitti, mutta keskittyi minuun vähän paremmin, kuin viime päivinä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan se tuntui edes vähän väsähtäneeltä liikutuksen jälkeen, se käveli rauhalliset loppukäynnit, ilman, että yritti lähteä kiitämään.

Tänään olikin tarkoitus saada se edes pikkuisen väsyneeksi, sillä huomenna en todellakaan tarvitsisi räjähdysvaaraa. Olen nyt nimittäin vihdoin sopinut sen kauan pohtimani ja puhumani estetunnin. Viime viikon pikainen kokeilu Oliverin valvonnassa sai minuun edes pikkuisen varmuutta ja päätin nyt sitten edes kokeilla. Dessie kun selvästi touhusta nautti ja tarvitaan jotakin muutakin treeniä, kuin vain ainaista kouluvääntämistä. 

Oliver oli jopa suhteellisen positiivisin mielin, vaikka ensimmäinen kommentti olikin, että huomenna hän tulee sitten tarvitsemaan pitkää pinnaa. Viimesyksyiset estetunnit Remingtonin kanssa taitavat olla Oliverilla vielä muistissa.. Oliver kun ei ihan ymmärrä logiikkaani siitä, että vähän ennen estettä ohjaankin ohi, kun menee pupu pöksyyn. Jospa vaikka Dessien kanssa oppisin tuon tavan pois, kun se vetää niin järjettömästi esteelle, että saan varmaan kaikin voimin repiä, että saan sen juoksemaan ohi.. Jospa kokeilisin ihan sitä, että ratsastaan vaan sinne esteelle, on varmaan kaikin puolin kivempaa niin ;)

Yksi äitini ottamista kuvista osui silmiin, kun tajusin minun ja Dessien yhteisen ongelman. Minulle käy helposti niin, että nojaan eteenpäin ja Dessie samaten vetäisee turpaa reilusti alle luotiviivan. Onneksi näin käy aina vain harvemmin, mutta silloin, kun Dessie on todella jännittynyt, niin käy välillä edelleen. Juuri silloin, kun Dessie jännittyy, pitäisi vaan itse muistaa pitää se selkä suorana ja muistaa kevyessä ravissa istahtaa sinne satulaan yli millisekunniksi, niin eiköhän se jännityskin tuntuisi jo paljon vähemmältä. Minua oikein sattuu selkään pelkästä ajatuksesta, kun näen tuosta allaolevasta kuvasta millaisessa asennossa sitä tuleekaan välillä ratsastettua.. Ei ihme, että saattaa alaselkä välillä jumittua..

Huomenna tulee varmaankin tuota etukenoa vähän harrastettua, kun pitää taas ensin tottua estesatulan erilaiseen asentoon.. Pitäkää peukut pystyssä, että meidän kokeilusta tulisi kivaa, eikä mitään jännitysnäytelmää..